Afganistanin islamilainen emiraatti

Afganistanin islamilainen emiraatti
26. lokakuuta 1997 – 2001
Talibanin ja Afganistanin islamilaisen emiraatin lippu 27.10.1997–13.11.2001. Lipun keskellä oleva uskontunnustus kirjoitettiin lippuun joskus myös vihreällä. Afganistanin islamilaisen emiraatin vaakuna
Vaalea alue Afganistanin islamilainen emiraatti, punainen alue Afganistanin islamilainen valtio.
Valtiomuoto	teokraattinen emiirikunta
Valtionpäämiehet	johtaja, Amir al-Mu'minin Korkeimman neuvoston johtaja
Pääkaupunki	Kabul
Uskonnot	sunnalaisuus
Pinta-ala	noin 580 000 km2
Virallinen kieli	paštu ja dari
Valuutta	afgaani
Edeltäjä(t)	Afganistanin islamilainen valtio
Seuraaja(t)	Afganistanin islamilainen tasavalta
Motto	(käytännössä): lā ilāhā illā-llāhu; muhammadu rasūlu-llāhi (لآ اِلَـهَ اِلاَّ لله محمد رسول ال) (suom. Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa)

Afganistanin islamilainen emiraatti tai Afganistanin islamilainen emiirikunta oli Talibanin johtaman Afganistanin valtion nimi ja hallitusjärjestelmä de facto vuosina 1996–2001, mutta vain kolme valtiota nimittäin Pakistan, Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat tunnustivat sen de jure Afganistanin viralliseksi ja lailliseksi hallinnoksi.

Afganistanin islamilainen emiraatti kattoi suurimmillaan 90 prosenttia Afganistanin maa-alueesta. Silti Yhdistyneet Kansakunnat ja länsimaat tunnustivat ainoastaan viralliseksi Afganistaniksi Pohjoisen liiton johtaman Afganistanin islamilaisen valtion, joka kontrolloi vain noin 10 prosenttia maasta. Lisäksi kansainvälisesti maan presidentiksi tunnustettiin Afganistanin islamilaisen valtion Burhanuddin Rabbani, vaikka Afganistanin todellinen johtaja oli Mullah Mohammed Omar. Samoin Afganistanin todellinen armeija oli itse asiassa Taliban-joukot.

Historia

Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Afganistanista 1989 maan johtoon jäi Mohammed Najibullahin johtama hallitus, joka nautti edelleen Neuvostoliiton tukea. Tuen katkettua vuoden 1992 alussa hallitus alkoi kuitenkin pian hajota. Huhtikuussa 1992 mujahedinit kukistivat Najibullahin hallituksen ja perustivat Afganistanin islamilaisen valtion 28. huhtikuuta 1992 presidenttinään Burhanuddin Rabbani.

Eri ryhmittymien kilpailu johti kuitenkin nopeasti uuteen sisällissotaan, joka vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. Sotapäälliköiden taistellessa vallasta maata koetteli eri ryhmien pyssymiesten terrori, rikollisuus ja korruptio.

Pakistanin Afganistanin rajan vastaisella alueen ja Afganistanin eteläisten Helmandin ja Kandaharin maakunnissa syntyi madrassa-koraanikoulujen opettajien ja oppilaiden muodostama pataaneihin nojautuva opiskelijaliike, Taliban, joka perusti ajatuksensa radikaaliin islamin tulkintaan. Vaikka Rabbanin hallitus oli islamistinen, oli Taliban-liike huomattavasti fundamentalistisempi vastustaessaan kaikenlaista modernisaatiota ja länsimaalaisuutta. Taliban-liikkeen tärkeimmät lupaukset olivat maan vakauttaminen ja rikollisuuden kitkeminen.

Loka-marraskuussa 1994 Taliban aloitti ensimmäisen kunnon sotilasoperaationsa. Pian Kandaharin alueelta levinneellä Talibanilla oli hallussaan 12 eteläistä maakuntaa Afganistanin 34:stä maakunnasta. Lopulta voitokkaat Taliban-joukot valtasivat 27. syyskuuta 1996 pääkaupunki Kabulin, jossa ensi töikseen raahasivat kotiarestissa olleen entisen presidentin Najibullahin presidentinpalatsiin ja teloittivat tämän. Lopulta Najibullah ripustettiin lyhtypylvääseen.

Vanha hallitus Burhanuddin Rabbanin johdolla vetäytyi pohjoisemmaksi, jossa se jatkoi taisteluaan Talibania vastaan. Kansainvälisesti uutta Kabulin hallitsijaa ei tunnustettu, vaan Afganistanin islamilainen valtio pysyi edelleen virallisesti tunnustettuna hallintona. Taliban-hallinto käytti liikkeensä ja hallitsemansa Afganistanin tunnuksena täysin vitivalkoista lippua. 25. toukokuuta 1997 Taliban sai haltuunsa pohjoisen tärkeimmän kaupungin Mazar-i-Sharifin. Samana päivänä Pakistan katsoi Talibanin olevan Afganistanin todellinen hallitsija ja tunnusti maan Taliban-hallituksen. Seuraavana päivänä 26. toukokuuta Saudi-Arabia tunnusti Taliban-hallinnon. Myös Arabiemiirikunnat tunnustivat Taliban-hallinnon sekä de facto myös Turkmenistan, jolla oli virallisia tapaamisia Taliban-ministereiden kanssa.

Lopulta 26. lokakuuta 1997 Mullah Mohammed Omar ilmoitti perustavansa Talibanin johtaman Afganistanin islamilaisen emiraatin.

Afganistanin islamilaisen emiraatin hallinto

Itse asiassa alun perin ennen Kabulin valtausta Taliban-liike ei puhunut Afganistanin hallitsemisesta, vaan vääräuskoisen hallituksen kaatamisesta ja sen korvaamisesta "hyvien muslimien" hallinnolla, jonka pystyttämisen jälkeen Taliban olisi siirtynyt syrjään. Ennen Kabulin valtausta Talibanin johtaman Afganistanin pääkaupunki oli Kandahar.

Talibanin hallinnon määrittely on vaikea, koska se ei itse asiassa ollut lainkaan demokraattinen tai poliittinen, kuten se länsimaissa ymmärretään. Afganistanissa ei Talibanin aikana järjestetty minkäänlaisia vaaleja. Maaliskuussa 1996 Talibanin puhemies Mullah Wakil ilmaisi asian näin:

»Šaria ei salli politiikkaa tai poliittisia puolueita. Tämä on syy siihen, miksi emme anna palkkoja virkamiehille tai sotilaille, vain ruokaa, vaatteita, kenkiä ja aseita. Haluamme elää kuten profeetta 1400 vuotta sitten ja jihad on meidän oikeutemme. Haluamme luoda uudelleen profeetan ajan ja me ajamme vain sitä, mitä afgaanit ovat halunneet viimeiset 14 vuotta»

Johtaja ei siis saanut asemaansa vaalien perusteella, vaan eräänlaisen Muhammadin ja varhaisten muslimien ajalta matkitun uskollisuudenvalan, Bay'ahin, kautta. 4. huhtikuuta 1996 Mullah Omar sai "Profeetta Muhammadin viitan", joka oli otettu ensi kerran pyhäinjäännöskotelostaan 60 vuoteen. Kääriytyneenä pyhäinjäännökseen Omar ilmestyi Kandaharissa erään keskustan talon katolle samaan aikaan, kun sadat pataanimullahit huusivat "Amir al-Mu'minin!" (suom. Uskovaisten johtaja), mikä tarkoitti käytännössä Mullah Omarin tunnustamista Taliban-liikkeen ja Afganistanin johtajaksi.

Afganistanin islamilaisen emiraatin hallinnolla oli kaksi keskusta. Kabulissa istunut hallitus, Mohammad Rabbanin johtama Kabulin šura vastasi varsinaisesta hallinnosta ja sen jäseninä olivat eri alojen ministerit. Ylin päätösvalta oli kuitenkin mullah Omarin johtamalla Kandaharin šuralla joka usein kumosi ja muutti Kabulissa tehtyjä päätöksiä ja antoi omia määräyksiään.

Talibanilla ei ollut uutistiedonantoja, poliittisten päätöstekojen julkaisuja tai säännöllisiä lehdistötilaisuuksia. Lisäksi ulkopuolinen maailma tai tavalliset afgaanit eivät juuri tienneet miltä nämä uudet Afganistanin johtajat näyttivät, koska Taliban oli kieltänyt kaikenlaisen kuvataiteen valokuvia myöten. Afganistanin armeija eli Taliban-joukot koostuivat joistain hyvin organisoiduista yksiköistä ja suuresta joukosta usein väliaikaisesti värvättyjä kokemattomia miliisitaistelijoita. Ministerit ja valtuutetut olivat mullaheita, joilla oli vain madrassa-koulutus. Esimerkiksi terveysministeri ja valtionpankin johtaja olivat sotilaskomentajia, jotka jättivät heti tehtävänsä, jos piti lähteä taisteluun. Jos ja kun nämä sotilashenkilöt jäivät vihollisen puolelle tai kuolivat, johti tilanne maan hallinnon entistä suurempaan kaaokseen.

Valtiovarainministerillä ei ollut lainkaan budjettia, eikä hän ollut lainkaan ekonomi tai muulla tavalla alan asiantuntija. Rahat Talibanin sodankäyntiin kerättiin ja annettiin Mullah Omarin haltuun ilman minkäänlaista kirjanpitoa. Rahaa tuli Saudi-Arabialta ainakin kaksi miljoonaa dollaria ja Pakistanilta päätukijana vielä enemmän, mutta näistäkään tuloista ei ole mitään varsinaisia tietoja.

Ennen Kabulia Taliban-hallinto Kandaharissa muistutti lähinnä pataanien jirga-heimoneuvostoa, jota Taliban piti todellisena aitona alkuperäisenä islamilaisena mallina. Mullah Omar oli käytännössä itsevaltias, jonka ei tarvinnut kysyä muiden mielipiteitä tai noudattaa niitä päätöksiä tehdessään. Talibanin puhemies Mullah Wakil ilmaisia asian 26. lokakuuta 1996 näin:

»Päätökset perustuvat Amir-ul Mu'mininin ohjeisiin. Meille konsultaatio ei ole tarpeellinen. Uskomme, että tämä kaikki on yhdenmukaista Sharian kanssa. Me hyväksymme Amirin näkökannan silloinkin, vaikka hän olisi vain yksin mielipiteensä kanssa. Ei tule olemaan valtionpäämiestä. Sen sijaan tulee olemaan Amir al-Mu'minin. Mullah Omar tulee olemaan korkein auktoriteetti ja hallitus ei ole kykeneväinen tekemään mitään päätöstä, jota hän ei hyväksy. Yleiset vaalit ovat sopimattomia sharian kanssa, joten siksi hylkäämme ne.»

Johtaja-aikanaan Mullah Omar kävi pääkaupungissa Kabulissa vain kaksi kertaa.