Afganistanin islamilainen emiraatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afganistanin islamilainen emiraatti
26. lokakuuta 19972001
Flag of Taliban.svg   Arms of the Islamic Emirate of Afghanistan.svg
Talibanin ja Afganistanin islamilaisen emiraatin lippu 27.10.199713.11.2001. Lipun keskellä oleva uskontunnustus kirjoitettiin lippuun joskus myös vihreällä. Afganistanin islamilaisen emiraatin vaakuna
Afghanistan map civilwar01.png
Vaalea alue Afganistanin islamilainen emiraatti, punainen alue Afganistanin islamilainen valtio.
Valtiomuoto teokraattinen totaalitäärinen emiirikunta
Valtionpäämiehet johtaja, Amir al-Mu'minin
Korkeimman neuvoston johtaja
Pääkaupunki Kabul
Uskonnot sunnalaisuus
Pinta-ala noin 580 000 km2
Virallinen kieli paštu ja dari
Valuutta afgaani
Edeltäjä(t) Afganistanin islamilainen valtio
Seuraaja(t) Afganistanin islamilainen tasavalta
Motto (käytännössä):
lā ilāhā illā-llāhu; muhammadu rasūlu-llāhi
(لآ اِلَـهَ اِلاَّ لله محمد رسول ال)
(suom.
Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa)

Afganistanin islamilainen emiraatti tai Afganistanin islamilainen emiirikunta oli Talibanin johtaman Afganistanin valtion nimi ja hallitusjärjestelmä tosiasiallisesti vuosina 19962001, mutta vain kolme valtiota nimittäin Pakistan, Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat tunnustivat sen virallisesti Afganistanin viralliseksi ja lailliseksi hallinnoksi. Tosin monet maat eivät tunnusta erikseen hallintojärjestelmien muutoksia.

Afganistanin islamilainen emiraatti kattoi suurimmillaan 90 prosenttia Afganistanin maa-alueesta. Silti Yhdistyneet Kansakunnat ja länsimaat tunnustivat viralliseksi Afganistaniksi ainoastaan Pohjoisen liiton johtaman Afganistanin islamilaisen valtion, joka kontrolloi vain noin 10 prosenttia maasta. Lisäksi kansainvälisesti maan presidentiksi tunnustettiin Afganistanin islamilaisen valtion Burhanuddin Rabbani, vaikka Afganistanin todellinen johtaja oli Mullah Mohammed Omar. Samoin Afganistanin todellinen armeija oli itse asiassa Taliban-joukot.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Afganistanista 1989 maan johtoon jäi Mohammed Najibullahin johtama hallitus, joka nautti edelleen Neuvostoliiton tukea. Tuen katkettua vuoden 1992 alussa hallitus alkoi kuitenkin pian hajota. Huhtikuussa 1992 mujahedinit kukistivat Najibullahin hallituksen ja perustivat Afganistanin islamilaisen valtion 28. huhtikuuta 1992 presidenttinään Burhanuddin Rabbani.

Eri ryhmittymien kilpailu johti nopeasti uuteen sisällissotaan, joka vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. Sotapäälliköiden taistellessa vallasta maata koetteli eri ryhmien pyssymiesten terrori, rikollisuus ja korruptio.

Pakistanissa maakunnissa Afganistanin-vastaisella rajaseudulla ja Afganistanin eteläisten Helmandin ja Kandaharin maakunnissa syntyi madrassa-koraanikoulujen opettajien ja oppilaiden muodostama pataaneihin nojautuva opiskelijaliike Taliban, jonka aatteet perustuivat islamin radikaaliin tulkintaan. Vaikka Rabbanin hallitus oli islamistinen, oli Taliban-liike huomattavasti fundamentalistisempi, sillä se vastusti kaikkea nykyaikaistamista ja länsimaalaisuutta. Taliban-liikkeen tärkeimmät lupaukset olivat maan vakauttaminen ja rikollisuuden kitkeminen.

Taliban aloitti ensimmäisen kunnon sotilasoperaationsa loka-marraskuussa 1994. Kandaharin alueelta levinneellä Talibanilla oli pian hallussaan Afganistanin 34:stä maakunnasta 12 eteläistä. Voitokkaat Taliban-joukot valtasivat 27. syyskuuta 1996 pääkaupungin Kabulin, jossa ne ensi töikseen veivät kotiarestissa olleen entisen presidentin Najibullahin presidentinpalatsiin ja teloittivat hänet. Teloituksen jälkeen Najibullah ripustettiin lyhtypylvääseen.

Vanha hallitus vetäytyi Burhanuddin Rabbanin johdolla pohjoisemmaksi, jossa se jatkoi taisteluaan Talibania vastaan. Kabulin uutta hallintoa ei yleensä tunnustettu, vaan Afganistanin islamilainen valtio pysyi edelleen virallisesti tunnustettuna hallintona, sikäli kuin joku valtio yleensäkään tunnusti hallinnon muutoksia. Taliban-hallinto käytti liikkeensä ja hallitsemansa Afganistanin tunnuksena täysin vitivalkoista lippua. Taliban sai toukokuussa 1997 haltuunsa pohjoisen tärkeimmän kaupungin Mazar-i-Sharifin. Samana päivänä Pakistan katsoi Talibanin olevan Afganistanin todellinen hallitsija ja tunnusti maan Taliban-hallituksen. Seuraavana päivänä Taliban-hallinnon tunnusti Saudi-Arabia. Myös Yhdistyneet arabiemiirikunnat tunnusti Taliban-hallinnon ja käytännössä myös Turkmenistan, jolla oli virallisia tapaamisia Taliban-ministereiden kanssa.

Mullah Mohammed Omar ilmoitti 26. lokakuuta 1997 perustavansa Talibanin johtaman Afganistanin islamilaisen emiraatin.

Afganistanin islamilaisen emiraatin hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taliban-liike ei alun perin ennen Kabulin valtausta puhunut Afganistanin hallitsemisesta, vaan vääräuskoisen hallituksen kaatamisesta ja sen korvaamisesta "hyvien muslimien" hallinnolla, jonka pystyttämisen jälkeen Taliban olisi siirtynyt syrjään. Ennen Kabulin valtausta Talibanin johtaman Afganistanin pääkaupunki oli Kandahar.

Talibanin hallinnon määrittely on vaikea, koska se ei demokraattinen eikä myöskään poliittinen, kuten asia länsimaissa ymmärretään. Afganistanissa ei Talibanin aikana järjestetty ollenkaan vaaleja. Maaliskuussa 1996 Talibanin puhemies Mullah Wakil ilmaisi asian näin:

»Šaria ei hyväksy politiikkaa tai poliittisia puolueita. Siksi emme maksa palkkaa virkamiehille ja sotilaille, vaan annamme vain ruokaa, vaatteita, kenkiä ja aseita. Haluamme elää kuten profeetta 1 400 vuotta sitten, ja jihad on meidän oikeutemme. Haluamme luoda uudelleen profeetan ajan, ja pyrimme toteuttamaan sen, mitä afgaanit ovat halunneet viimeiset 14 vuotta.»

Johtaja ei siis saanut asemaansa vaalien perusteella, vaan Muhammadin ja varhaisten muslimien ajalta matkitun uskollisuudenvalan bay'ahin kautta. Mullah Omar sai 4. huhtikuuta 1996 "profeetta Muhammadin viitan", joka oli otettu pyhäinjäännöskotelosta ensi kerran 60 vuoteen. Pyhäinjäännökseen kääriytynyt Omar ilmestyi Kandaharissa erään keskustan talon katolle samaan aikaan, kun sadat pataanimullahit huusivat "Amir al-Mu'minin!" (suom. Uskovaisten johtaja), mikä tarkoitti käytännössä mullah Omarin tunnustamista Taliban-liikkeen ja Afganistanin johtajaksi.

Afganistanin islamilaisen emiraatin hallinnolla oli kaksi keskusta. Kabulissa istunut hallitus, Mohammad Rabbanin johtama Kabulin šura vastasi varsinaisesta hallinnosta, ja sillä oli jäseninä eri alojen ministereitä. Ylin päätösvalta oli kuitenkin mullah Omarin johtamalla Kandaharin šuralla joka usein kumosi ja muutti Kabulissa tehtyjä päätöksiä ja antoi omia määräyksiään.

Taliban ei julkaissut tiedotteita, poliittisten päätöstekojen julkaisuja eikä säännöllisiä lehdistötilaisuuksia. Lisäksi ulkopuolinen maailma tai tavalliset afgaanit eivät juuri tienneet, miltä nämä Afganistanin uudet johtajat näyttivät, koska Taliban oli kieltänyt kaikki kuvat valokuvia myöten. Afganistanin armeija eli Taliban-joukot koostuivat muutamista hyvin organisoiduista yksiköistä ja suuresta joukosta usein väliaikaisesti värvättyjä kokemattomia miliisitaistelijoita. Ministerit ja valtuutetut olivat mullaheita, joilla oli vain madrassa-koulutus. Sotilaskomentajia olivat esimerkiksi terveysministeri ja valtionpankin johtaja, jotka jättivät tehtävänsä heti, jos piti lähteä taisteluun. Silloin kun nämä sotilashenkilöt jäivät vihollisen puolelle tai kuolivat, maan hallinnon tilanne ajautui entistä suurempaan kaaokseen.

Valtiovarainministerillä ei ollut lainkaan budjettia, eikä hänellä ollut lainkaan talouskoulutusta tai muutakaan asiantuntemusta. Rahat Talibanin sodankäyntiin kerättiin ja annettiin mullah Omarin haltuun ilman minkäänlaista kirjanpitoa. Rahaa tuli Saudi-Arabialta ainakin kaksi miljoonaa dollaria ja Pakistanilta päätukijana vielä enemmän, mutta näistäkään tuloista ei ole mitään varsinaisia tietoja.

Ennen Kabulia Taliban-hallinto Kandaharissa muistutti lähinnä pataanien jirga-heimoneuvostoa, jota Taliban piti todellisena aitona alkuperäisenä islamilaisena mallina. Mullah Omar oli käytännössä itsevaltias, jonka ei tarvinnut kysyä muiden mielipiteitä eikä noudattaa niitä päätöksiä tehdessään. Talibanin edustaja mullah Wakil ilmaisia asian syksyllä 1996 näin:

»Päätökset perustuvat Amir-ul Mu'mininin ohjeisiin. Emme pidä neuvotteluja tarpeellisina. Uskomme, että tämä kaikki on šarian mukaista. Hyväksymme Amirin näkökannan, vaikka hän olisi yksin mielipiteineen. Valtionpäämiestä ei tule olemaan. Sen sijaan tulee olemaan Amir al-Mu'minin. Mullah Omar tulee olemaan korkein auktoriteetti, eikä hallitus voi tehdä sellaisia päätöksiä, joita hän ei hyväksy. Yleiset vaalit eivät ole šarian mukaisia, siksi hylkäämme ne.»

Johtaja-aikanaan mullah Omar kävi pääkaupungissa Kabulissa vain kaksi kertaa.