Punasolujen siirto vastasyntyneelle

Vastasyntyneillä tarkoitetaan vauvoja, jotka ovat enintään 28 päivän ikäisiä. Useimmat erittäin ennenaikaiset eli ennen 28 raskausviikkoa syntyneet keskoset tarvitsevat vähintään yhden punasolusiirron. Tämä johtuu osittain verinäytteillä poistetun veren määrästä verrattuna vauvan kokonaisveritilavuuteen (iatrogeeninen anemia) ja osittain keskosten anemiasta. Suurin osa verensiirroista annetaan pieninä täydentävinä verensiirtoina, jotta vauvan hemoglobiiniarvo nousee tietyn ennalta määritellyn tason yläpuolelle tai koska vauva on huonovointinen anemian vuoksi. Vauvojen anemian mahdollisia sivuvaikutuksia voivat olla huono kasvu, velttous ja apneajaksot. Vaihtoverensiirtoa käytetään hoitamaan nopeasti nousevaa bilirubiinia, joka ei reagoi valohoitoon tai suonensisäiseen immunoglobuliiniin. Tämä johtuu yleensä vastasyntyneen hemolyyttisestä sairaudesta, mutta kyseessä voi olla myös muita syitä, kuten G6PD-puutos .

Milloin verensiirto tarvitaan

Alla on British Society of Hematology -järjestön ehdottama verensiirtokynnys alle 32 raskausviikon ikäisinä syntyneille keskosille. Nämä perustuvat hyvin pienille keskosille tehtyjen verensiirtojen systemaattiseen tarkasteluun.

Ikä syntymän jälkeen	Ei hengitystukea Hb g/l	Hapen suhteen Hb g/l	Vaatii ilmanvaihdon Hb g/l
Jopa 24 tuntia	< 100	< 120	< 120
1-7 päivää	< 100	<100	< 120
8-14 päivää	< 75	< 95	< 100
Yli 14 päivää	< 75	<85	< 100

Punasolujen siirtokynnyksistä 32–37 raskausviikon välillä syntyneillä keskosilla ei ole näyttöä. British Society of Hematology ehdottaa samoja kynnysarvoja kuin hyvin pienille keskosille, jotka eivät tarvitse hengitystukea.

Mitä siirtää

Pieni siirto on yleensä 10-20 ml painokiloa kohti nopeudella 5 ml/kg/tunti.

Suurimääräinen verensiirto vastaa vauvan koko arvioitua veritilavuutta (80 ml/kg) ja se tarvitaan yleensä sydänleikkauksen yhteydessä.

Punasolujen vaihtosiirto annetaan yleensä vaikean hyperbilirubinemian tai anemian hoitoon vauvoilla, joilla on vastasyntyneen hemolyyttinen sairaus. Toimenpide poistaa äidiltä saatuja vasta-aineista sisältäviä vastasyntyneen punasoluja ja alentaa bilirubiinitasoa. "Kaksinkertainen tilavuuden vaihto" (160–200 ml/kg) poistaa noin 90 % vastasyntyneen punasoluista ja 50 % bilirubiinista.

Tarvittavan verituotteen ominaisuudet vaihtelevat verensiirron laajuuden mukaan.

Verrattuna tavanomaisiin, noin kaksi viikkoa luovutuksen jälkeen käytettäviin punasoluhin, pienissä verensiirroissa ei näytä olevan mitään etua siitä, että ne käytetään tuoreempina, eli alle viikko luovutuksesta.

Turvallisuusnäkökohtia

Yhdistyneessä Kuningaskunnassa toimiva Serious Hazards of Transfusion (SHOT) - raportointijärjestelmän avulla valvotaan verensiirtojen turvallisuutta. Se on osoittanut, että vauvojen hoidossa tapahtuu suhteettoman paljon verensiirtovirheitä. Tähän on useita syitä. Virhe voi johtua äidin ja vauvan näytteiden sekaannuksesta, useamman kuin yhden vauvan syntymästä, vauvoista, joilla ei vielä ole etunimeä, tai siitä, että vauvaan ei ole kiinnitetty henkilöllisyystietoja (esim. ranneke).

Yhdestä aikuisen verenluovutuksesta voidaan valmistaa rinnakkaispusseja. Niitä käytettäessä vauva altistuu harvempien verenluovuttajien verelle.

ABO-veriryhmämääritys ja vasta-aineseulonta vastasyntyneillä eroaa aikuisten ja vanhempien lasten veriryhmistä. Kaikki vastasyntyneen punasoluissa havaitut vasta-aineet ovat äidin. Siksi vauvalle annettavan verenluovutusveren on oltava ABO- ja RhD-yhteensopiva niin äidin kuin vauvan kanssa sekä antigeeninegatiivisia kaikille kliinisesti merkittäville äidin vasta-aineille.

Nekrotisoiva enterokoliitti voi ilmetä vastasyntyneiden punasolusiirron jälkeen, mutta vaikka näiden kahden välillä on yhteys, ei ole näyttöä siitä, että verensiirto aiheuttaisi häiriön.