Ero sivun ”Polysilaani” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: thumb|Polysilaanien yleinen rakenne '''Polysilaani''' on polymeeri, jonka runkoketju koostuu toisiinsa sitoutuneista piiatomeista. Ketjuun on liittynyt lisäksi orgaanisia ryhmiä, jotka voivat olla joko alifaattisia tai aromaattisia. Polysilaaneja käytetään muun muassa keraamisten materiaalien valmistukseen ja niiden käyttöä elektroniikassa tutkitaan. ==Ominaisuudet== Polysilaanien ominaisuudet vaihtelevat riippuen orgaan... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 30. huhtikuuta 2024 kello 15.26
Polysilaani on polymeeri, jonka runkoketju koostuu toisiinsa sitoutuneista piiatomeista. Ketjuun on liittynyt lisäksi orgaanisia ryhmiä, jotka voivat olla joko alifaattisia tai aromaattisia. Polysilaaneja käytetään muun muassa keraamisten materiaalien valmistukseen ja niiden käyttöä elektroniikassa tutkitaan.
Ominaisuudet
Polysilaanien ominaisuudet vaihtelevat riippuen orgaanisista sivuketjuista. Niiden olomuoto vaihtelee joustavasta elastomeerista hauraaseen kiteiseen aineeseen. Symmetrisesti substituoidut polymeerit ovat hyvin kiteisiä ja liukenevat huonosti moniin liuottimiin. Epäsymmetriset polysilaanit sen sijaan liukenevat esimerkiksi aromaattisiin hiilivetyihin ja tetrahydrofuraaniin. Hydroksyyliryhmi sisältävät polysilaanit liukenevat jopa veteen. Polysilaanit kestävät kuumentamista 250–300 °C:n lämpötilaan. Ne ovat myös inerttejä monien kemikaalien vaikutuksille. Polysilaanit ovat sähköneristeitä, mutta douppaamalla. Polysilaanit ovat valoherkkiä johteita ja monella niistä on epälineaarisia optisia ominaisuuksia. Polysilaanit absorboivat UV-säteilyä ja hajoavat sen vaikutuksesta radikaaleiksi.[1][2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö
Polysilaanien valmistamiseen on useita menetelmiä ja useimmiten käytettyjä on neljä. Dikloprisilaanit polymeroituvat alkalimetallien vaikutuksesta ja tätä reaktiota käytetään erityisesti moolimassaltaan suurten polysilaanien valmistamiseen. Primääriset hydrosilaanit reagoivat metalloseenien katalysaoimana kytkentäreaktiolla polysilaaneiksi. Eräät disilyleenijohdannaiset muodostavat polymereerejä voimakkaiden emästen vaikutuksesta ja neljäs tapa on rengasrakenteisten silaanien renkaanvautumispolymerointi.[1][2][3]
Polysilaaneja käytetään piikarbidin valmistamiseen, fotoaktivoituina radikaali-initiaattoreina esimerkiksi polyakrylaattien valmistuksessa, ledeissä ja elektrofotografiassa. Lisäksi niiden käyttöä elektroniikassa tutkitaan.[1][2][3][4][5]
Lähteet
- ↑ a b c Aroop K. Roy: "Inorganic High Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009
- ↑ a b c Charles E. Carraher Jr. & Charles U. Pittman Jr.: "Inorganic Polymers", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009.
- ↑ a b c Kunio Oka: "Polysilanes", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b Mark Alger: Polymer Science Dictionary, s. 724. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0893-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.4.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Vipin B. Kumar & Erin M. Leitao: Properties and applications of polysilanes. Applied Organometallic Chemistry, 2020, 34. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)