NHL-kausi 1931–1932

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
NHL-kausi 1931–1932
Järjestyksessä oleva kausi 15.
Maa  Kanada
 Yhdysvallat
Joukkueiden määrä 8
Mestari Toronto Maple Leafs
Pistepörssin voittaja Busher Jackson

 ← 1930–1931

1932–1933 → 

'Kausi 1931–1932 oli National Hockey Leaguen 15. kausi. Sen aikana kahdeksan joukkuetta pelasi kukin 48 runkosarjaottelua. Loppuottelusarjassa Toronto Maple Leafs tarvitsi vain kolme peliä New York Rangersin kukistamiseen ja voitti Stanley Cupin.[1][2]

Taloudellisten syiden takia Philadelphia Quakers ja Ottawa Senators lopettivat toimintansa, jolloin NHL-joukkueiden lukumäärä laski kymmenestä kahdeksaan.[3][4] Detroit Falcons meni vararikkoon ja joutui konkurssihallintoon. Samaan aikaan NHL-komissaari Frank Calder tuomitsi kaudella 193031 AHL:ksi muuttuneen ja itsensä samalla pääliigaksi julistaneen American Hockey Associationin luvattomaksi liigaksi. Calder perusteli kantaansa sillä, että AHL oli sijoittanut joukkueen Chicagoon, jossa oli NHL-joukkue, ja toisen Buffaloon, missä NHL:llä oli alasarjan yhteistyökumppani. Buffalon joukkue kuitenkin luhistui, ja Calder ryhtyi neuvotteluihin James Norrisin omistaman Chicago Shamrocksin ja vararikkoon joutuneen Detroit Falconsin yhdistämiseksi.[3][5][6][7]

Montreal Canadiens valtasi taas kerran runkosarjan ykköspaikan. Canadiensin Howie Morenz oli yhtä tehokas kuin ennenkin ja voitti Hart Trophyn. New York Rangers sijoittui ykköseksi Amerikan divisioonassa.[5]

Toronton kotiareena Maple Leaf Gardens avattiin lukuisista vaikeuksista huolimatta. Eräässä vaiheessa koko projekti oli vähällä luhistua, mutta Conn Smythe ja Frank J. Selke saivat vakuutettua ammattiyhdistykset hyväksymään Gardensin osakkeita palkkojen osittaisena maksuna. Niinpä Maple Leaf Gardens saatiin lopulta rakennettua. Kotijoukkueen näkokulmasta Chicago Black Hawks pilasi areenan avausottelun 2–1-voitollaan.[5][6][8]

Sarjataulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 Montreal Canadiens 48 25 7 16 128 111 +17 57
2 Toronto Maple Leafs 48 23 7 18 155 127 +28 53
3 Montreal Maroons 48 19 7 22 142 139 +3 45
4 New York Americans 48 16 8 24 95 142 -47 40

Amerikan divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Joukkue O V T H TM PM ME P
1 New York Rangers 48 23 8 17 134 112 +22 54
2 Chicago Black Hawks 48 18 11 19 86 101 -15 47
3 Detroit Falcons 48 18 10 20 95 108 -13 46
4 Boston Bruins 48 15 12 21 122 117 +5 42

Pistepörssin parhaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S P RM
Harvey Jackson Toronto Maple Leafs 48 28 25 53 63
Joe Primeau Toronto Maple Leafs 46 13 37 50 25
Howie Morenz Montreal Canadiens 48 24 25 49 46
Charlie Conacher Toronto Maple Leafs 44 34 14 48 66
Bill Cook New York Rangers 48 33 14 47 33

Montreal Canadiensilla oli kaikki edellytykset kolmannelle peräkkäiselle Stanley Cup -voitolleen, mutta Pit Lepinen ja Aurel Joliat’n loukkaantumiset rikkoivat unelman. Kun Joliat oli puolikuntoinen ja Lepine poissa, Canadiens ei pystynyt haastamaan nopeaa New York Rangersia. Toronto sen sijaan löysi keinot Chicagon ja sen maalivahdin Chuck Gardinerin lyömiseen. Tämän jälkeen Toronto voitti Montreal Maroonsin. Toronto Maple Leafs kukisti paras viidestä -periaatteella pelatussa loppuottelusarjassa New York Rangersin ylivoimaisesti voitoin 3–0.[5]

Alun perin kaksi ensimmäistä peliä piti järjestää New Yorkissa, mutta kaupungissa vierailleen sirkuksen takia toinen peli jouduttiin pelaamaan Bostonissa. Kolmas ja viimeinen ottelu pelattiin suunnitellusti Torontossa. Finaaleita alettiin kutsua ”tennissarjaksi”, sillä Toronto Maple Leafs teki jokaisessa ottelussa 6 maalia. Rangers teki 4 maalia Madison Square Gardenissa, kaksi Boston Gardenissa ja neljä Torontossa.[5][8]


  Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
       
  C1  Montreal Canadiens 1  
    A1  New York Rangers 3  
     
         
    A1  New York Rangers 0
  C2  Toronto Maple Leafs 3
  C2  Toronto Maple Leafs 6G  
A2  Chicago Black Hawks 2G  
C2  Toronto Maple Leafs 4G
    C3  Montreal Maroons 3G  
C3  Montreal Maroons 3G
  A3  Detroit Falcons 1G  



O’Brien Trophy: Montreal Canadiens
Prince of Wales Trophy: New York Rangers
Hart Memorial Trophy: Howie Morenz, Montreal Canadiens
Lady Byng Trophy: Joe Primeau, Toronto Maple Leafs
Vezina Trophy: Chuck Gardiner, Chicago Black Hawks
  1. 1931-32 National Hockey League Standings Hockeydb. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  2. 1931–32 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  3. a b 1931-32 nhluniforms.com. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  4. 1931-32: Gardens Party greatesthockeylegends.com. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  5. a b c d e 1931-32 NHL Season: Morenz has Hart, but three-peat falls short habseyesontheprize.com. Arkistoitu 5.12.2021. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  6. a b The History of the Chicago Shamrocks greatesthockeylegends.com. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  7. How did they get to be the Red Wings? thoughtco.com. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)
  8. a b Spotlihgt pinnacle habseyesontheprize.com. Arkistoitu 1.8.2016. Viitattu 8.6.2017. (englanniksi)