Stressitesti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Echo-satelliitin prototyypin kuori stressitestissä vuonna 1960.

Stressitesti on erilaisten järjestelmien toimintakyvyn arviointiin käytetty testimenetelmä, jossa mitataan järjestelmän kykyä selviytyä poikkeuksellista kuormitusta aiheuttavissa tilanteissa. Stressitestejä on perinteistesti käytetty etenkin mikroprosessoritekniikkaan liittyvien ohjelmistojen ja -järjestelmien testauksessa. Testejä on kuitenkin alettu käyttää laajasti myös yritysten, yhteisöjen ja yksilöiden talouteen liittyvien rahoitusriskien arviointiin. Stressitestejä käytetään lisäksi muun muassa lääketieteessä ja psykologiassa ihmisten jaksamis- ja stressinsietokyvyn arvioinnissa.[1]

Stressitestit ohjelmistojen ja järjestelmien tuotannossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaisimmillaan stressitestaus on kuormitustestausta, jossa testataan kuinka suurta kuormaa sovellus parhaimmillaan kestää. Testauksessa voidaan esimerkiksi aiheuttaa järjestelmälle hyvin suuri kuorma mahdollisimman nopeasti, jolloin järjestelmän toimintakyky joutuu äärirajoilleen. Näin saadaan selville maksimikuorma, jonka sovellus vielä kestää, sekä vastaavasti kuormitustaso, joka johtaa ylikuormittumiseen ja järjestelmän kaatumiseen. Suorituskykyä mittavina parametreinä voivat olla esimerkiksi transaktioiden määrä tai siirretyn tiedon määrä sekunnissa, vasteajat, yhtäaikaisten käyttäjien määrä tai palvelupyyntöjen tiheys. Tarkempia stressitestejä voidaan tehdä järjestelmän tietyn osatoiminnon, kuten muistinhallinnan toimintakyvylle. Stressitestejä tehdään runsaasti muun muassa erilaisille palvelinsovelluksille, kuten tietokanta- tai verkkopalvelimille, sekä prosessoreille ja kiintolevyille.[2][3]

Stressitestit talousriskien arvioinnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa yritystaloudessa ja finanssivalvonnassa stressitestejä käytetään nykyisin menetelmänä, jolla arvioidaan talouden ennakoimattoman kehityksen vaikutuksia yrityksen tai yhteisön vakavaraisuuteen ja tulokseen. Testillä pyritään siten arvioimaan yrityksen kykyä selviytyä talouskehitykseen liittyvien riskien toteutumisesta erilaisissa äärimmäisissä tulevaisuuden kehitysarvioissa eli skenaarioissa. Niiden voidaan sanoa myös mittaavan yritysten paineensietokykyä ja kykyä muuttaa toimintatapoja ja rahoitusratkaisuja, kun tilanne sitä vaatii. Testeihin sisältyviä simulointeja kutsutaan usein myös mitä jos -laskelmiksi. Stressitestien pohjana ovat yleensä makrotaloudelliset simulaatiot, joissa jäljitellään esimerkiksi syvän taantuman tai talouskriisin vaikutuksia kansantalouteen. Testeissä käytettävien skenaarioiden tulisi olla riittävän äärimmäisiä mutta silti mahdollisia.[4][5]

Yritykset, julkisyhteisöt ja jopa yksityishenkilöt käyttävät stressitestejä normaalin taloushallinnon työkaluna. Testit auttavat yrityksiä havaitsemaan niiden toimintaympäristön kehitykseen liittyviä riskejä sekä varautumaan näihin.[5] Rahoitusvalvojat puolestaan käyttävät testejä pankkien ja vakuutuslaitosten kriisinsietokyvyn mittaamiseen. Niillä tutkitaan rahoituslaitosten tilaa ja niiden vakavaraisuuden säilymistä vaikka yleinen taloustilanne heikentyisi.[6][7]

Euroopan unionin pankkivalvojat tekivät kesällä 2010 euroalueella toimiville pankeille riskitetit, joista suomalaiset pankit selvisivät.[7] Irlannin pankkikriisin jälkeen on todettu että testi mittasi pankkien tilannetta liian kapeasti.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]