Liimatainen (nimimerkki)
Liimatainen oli presidentti Urho Kekkosen nimimerkki Suomen Kuvalehdessä vuosina 1966–1975. Liimataisen pakinoita ilmestyi lehdessä kaikkiaan yli 300. Nimimerkki pysyi salaisuutena pitkään, mutta 1960–1970-luvun vaihteessa kirjoittaja tunnettiin jo varsin laajasti. Urho Kekkonen julkaisi Liimataisen nimellä kaksi pakinakokoelmaa, Tuosta poikki – jukolauta vuonna 1968 ja Pahaksi on päässyt vuonna 1970.
Kekkonen lopetti Suomen Kuvalehteen kirjoittamisen vuonna 1975 sen jälkeen, kun lehti oli palkannut pakinoitsijakseen Suomen Sosialidemokraatista erotetun ”Simpan” eli Simo Juntusen, joka oli julkisuudessa arvostellut voimakkaasti Kekkosta ja tämän politiikkaa.[1]
Kekkosen käyttämiä muita nimimerkkejä olivat muun muassa Känä, Mies suomalainen, Pekka Peitsi, Urho Sorsimo ja Veljenpoika.[2]
Kekkonen vaati vuonna 1968 Suomen Kuvalehdessä nimimerkillään, että ”liekkiviinaksi” kutsutun spriin myyminen kiellettäisiin.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Museoviraston näyttelyarkisto, "Känä, Liimatainen, Pekka Peitsi...Kekkonen nimimerkillä ja ilman" nba.fi. 1998. Viitattu 24.8.2008.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lasse Lehtinen: Simo Juntusen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa[vanhentunut linkki] Viitattu 25.4.2012.
- ↑ Urho Kekkosen käyttämät salanimet Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2010.
- ↑ Liimatainen (Urho Kaleva Kekkonen): Vähäisiä sanoja paljosta liekkiviinasta. Suomen kuvalehti 11.5.1968
- ↑ liekkiviina-nimityksestä ks. esim. Taipale, Ilkka: Kustaa Arvo Parkkila: mallilapsi ja puliukko. Asukki: asunnottoman yksineläjän lehti 2/2010, s. 14 (Arkistoitu – Internet Archive). (PDF)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantonen, Ritva-Liisa: Poliittinen pakinointi Urho Kekkosen vaikutuskanavana ja varaventtiilinä: Presidentti Kekkosen nimimerkkikirjoittelu Liimataisena 1966–1975. Tampere: Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, 1987. ISBN 951-44-2099-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liimataisen vangit Suomen Kuvalehti 17.9.2007.