Walter Greuling

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Walter Greuling (10. lokakuuta 1880 Mengersgereuth, Thüringen, Saksa23. syyskuuta 1944 Tukholma) oli suomalainen kauppaneuvos, omistaja, yritysjohtaja ja hyväntekijä. Greuling oli merkittävä suomalainen elinkeinoelämän vaikuttaja, joka kehitti useita eri toimialoja itsenäistyneessä Suomessa. Hän vaikutti ideoillaan ja innovatiivisuudellaan Suomen teknis-taloudelliseen kehitykseen.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1892 perheensä mukana Suomeen muuttanut Greuling kävi ruotsinkielisen alkeiskoulun Tampereella.[2]

Hän oli John Blomin Tukkuliikkeen kirjanpitäjä ja kirjeenvaihtaja Tampereella 1898–1899, Arthur Koppelin sivukonttorin kirjeenvaihtaja Helsingissä 1899–1904.[2] Mercantilen prokuristi 1904–1908, toimitusjohtaja 1908–1914 ja johtokunnan jäsen 1905–1915.[2]. Ab Hugo Hartig & Co -yhtiön sisäänostaja Greuling oli 1914–1918, Savonlinnan Oluttehdas -yhtiön tilintarkastaja 1907–1911 ja 1920 sekä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja 1912–1914, Joensuun Mallasjuomatehdas -yhtiön kirjanpitäjä 1909–1912, toimitusjohtaja 1912–1914, johtokunnan jäsen 1910–1914 ja tilintarkastaja 1918, Hangö Lådfabrik Ab:n eli vuodesta 1935 Oy Hangon Teollisuus Ab:n hallituksen puheenjohtaja 1922–1925 sekä 1936–1943 ja toimitusjohtaja 1925–1943, Parator-yhtiön toimitusjohtaja 1927–1943 ja Hangon Värin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja 1938–1942.[2]

Greuling oli suurin omistaja Oy Nikolajeff Ab:ssa, joka toi maahan amerikkalaisen General Motorsin ja saksalaisen Mercedes-Benzin autoja.[2][3] Nikolajeff Oy:n omistajat perustivat Veho-automaahantuontiyrityksen hotelli Kämpin tiloissa vuonna 1939, joka ryhtyi tuomaan Mercedes-Benz-autoja Suomeen.[4][3] Hän oli Mercantilen hallituksen puheenjohtaja ja Helvarin pääomistaja.[4][2]

Vuonna 1919 Suomen kansalaisuuden saaneella Greulingilla oli myös useita osakkuuksia eri yhtiöissä, samoin kuin luottamustehtäviä.[2]

Hän teki myös merkittäviä lahjoituksia. Lahjoituksien saajien joukossa oli Suomen puolustusvoimat.[2][5]

Greuling menehtyi syöpään Tukholmassa vuonna 1944.[5]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppaneuvoksen arvonimen Greuling sai 1941.[1][6][2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greulingin vanhemmat olivat tehtaanjohtaja Max August Greuling ja Aline Christiane Krämer ja puoliso vuodesta 1905 Maud Sofia Elmgren.[2]

Greulingin tytär Dorrit Greuling avioitui yritysjohtaja, lääkäri Cecil Aminoffin kanssa. Yritysjohtaja Dieter Aminoff oli Greulingin lapsenlapsi. Yritysjohtaja Philip Aminoff on Greulingin lapsenlapsenlapsi.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Walter Greuling Biografiasampo. Viitattu 23.7.2022.
  2. a b c d e f g h i j Kauppaneuvos Walter Greuling (1881–1944) kansallisbiografia.fi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.10.2023.
  3. a b History | Veho Group Veho. Viitattu 8.10.2023. (englanniksi)
  4. a b Karin Backlund: Walter Greuling Archives Veho Blogi. 15.1.2019. Viitattu 8.10.2023.
  5. a b Biografiasampo biografiasampo.fi. Viitattu 3.5.2024.
  6. Direktör Walter Greuling 60 år. Suomen paperi- ja puutavaralehti: Suomen paperi-insinöörien yhdistyksen äänenkannattaja, 15.10.1940, nro 19, s. 21. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2022.
  7. Family tree of Dorrit Greuling Geneanet. Viitattu 31.5.2024. (englanniksi)
  8. Voisiko saksalainen yritysmalli auttaa taantuvia suomalaispaikkakuntia? Kaleva. Viitattu 8.10.2023.