Cecil Aminoff

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cecil Aminoff (22. tammikuuta 1911 Helsinki22. syyskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, lääkäri ja yritysjohtaja.[1][2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoffin vanhemmat olivat teollisuusjohtaja, vapaaherra Gustaf Aminoff ja Aili Anna Augusta Cannelin. Hänen vanhemmat avioituivat New Yorkissa vuonna 1907. Hänen vanhemmat veljet Eugen ja Gregori syntyivät Yhdysvaltain Baltimoren kaupungissa Marylandissa. Aminoffin isä Gustaf Aminoff toimi teknisenä johtajana Vuoksenniskan tehtailla Turussa ja Nokialla. Hänestä tuli myöhemmin Vuoksenniskan toimitusjohtaja.[3]

Aminoffin isoisä vapaaherra Ivan Alexander Aminoff toimi Nobel-yhtiöiden Kaspianmeren laivaston johtajana ja maanviljelijänä Saaren kartanolla Mietoisissa.[3]

Aminoff avioitui Dorrit Greulingin kanssa vuonna 1933, joka oli kauppaneuvos Walter Greulingin tytär. Vapaaherra, toimitusjohtaja Dieter Aminoff oli heidän poika.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminoff tuli ylioppilaaksi 1929 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1938. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi pataljoonan, rykmentin, sairasjunan ja keskussotilassairaalan sotilaslääkärinä. Hän oli myös Turun lääninsairaalan ylimääräinen lääkäri 1939–1945.[1]

Aminoff siirtyi elinkeinoelämän palvelukseen, kun hänen appi kauppaneuvos Greuling menehtyi vuonna 1944. Aminoff toimi Mercantilen toimitusjohtajana 1945–1966 ja hallituksen puheenjohtaja 1958–1967, Vehon toimitusjohtajana 1950–1954 ja Helvarin hallituksen puheenjohtaja 1945–1966.[1] Yritykset kasvoivat ja kehittyivät merkittävästi Aminoffin johtajuuden aikana.[1][2][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Korppi-Tommola, Aura & Aminoff, Cecil: Aminoff, Cecil (1911 - 1972) kansallisbiografia.fi. 4.5.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.10.2023.
  2. a b Biografia-sampo: Cecil Aminoff Viitattu 6.9.2021.
  3. a b Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 3.5.2024.
  4. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 3.10.1972, s. 9.