YK:n lapsen oikeuksien komitea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
YK:n tunnus.

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien komitea valvoo lapsen oikeuksien yleissopimuksen noudattamista sekä ohjaa sen tulkintaan. Lapsen perus- ja ihmisoikeudet perustuvat YK:n yleissopimukseen, joka on hyväksytty YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Suomi on saattanut sopimuksen voimaan lailla vuonna 1991 (SopS 59 ja 60/1991).[1] Lasten oikeuksien komitea koostuu kahdeksastatoista asiantuntijasta, jotka sopimusvaltiot valitsevat kansalaistensa keskuudesta joka neljäs vuosi. Kukin sopimusvaltio voi asettaa ehdokkaaksi yhden kansalaisensa. Komitean nykyinen (2024) puheenjohtaja on Ann Marie Skelton.[2] Komitealla on kolme pääasiallista tehtävää:[3]

  1. Jäsenvaltioiden toimittamien määräaikaisraporttien tarkastelu. Arviointi suoritetaan joka viides vuosi, lapsen oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin tilasta. Vastauksena saamiinsa raportteihin komitea antaa sopimusvaltioille päätelmiä ja suosituksia lapsen oikeuksien edistämiseksi.
  2. Yksittäisten lasten tai lapsista koostuvan ryhmän tekemien valitusten käsittely. Valituksen voi tehdä, jos kokee sopimusvaltion loukanneen lapsen oikeuksien sopimuksessa tai sen valinnaisissa pöytäkirjoissa tunnustettuja perusoikeuksia. Niihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus, oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, oikeus työhön, oikeus sosiaaliturvaan ja vastuu ympäristöstä.[4]
  3. Lapsen oikeuksien sopimuksen tulkinta ja yleiskommenttien julkaisu. Yleiskommenteissa komitea esittää tulkintansa yksittäisistä lapsen oikeuksien sopimuksen artikloista sekä erilaisista temaattisista kysymyksistä. Yleiskommentit auttavat kaikkia lasten parissa työskenteleviä ymmärtämään lapsen oikeuksien sopimusta ja sen asettamia velvoitteita.
  1. Lapsen oikeuksien sopimus Lapsiasiavaltuutettu. Viitattu 14.2.2024.
  2. YK:n lapsen oikeuksien komitea Lapsiasiavaltuutettu. Viitattu 14.2.2024.
  3. Lapsen oikeudet Ihmisoikeudet.net. 2024. Ihmisoikeusliitto. Viitattu 14.2.2024.
  4. Nieminen, L.: Lasten ja nuorten tutkimus: oikeudellinen tarkastelu. Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka, 2010, s. 25-42. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.