Vapaaksiosto
Vapaaksiosto (ruots. friköp) tarkoittaa Ruotsin ja Suomen hallintohistoriassa niin sanotun epävapaan eli ehdollisen kaupunkitontin omaksi lunastamista.[1] Epävapaa tontti oli kaupungissa sijainnut asuttu tai asumaton, yksityisen hallinnassa ollut, mutta kaupungin, kirkon tai valtion omistama tontti. Rakennus ja tontti katsottiin kiinteäksi omaisuudeksi, ja uusi omistaja haki siihen lainhuudon. Tapa antaa tontteja yksittäisten ihmisten jatkuvaan omistukseen vuosittain maksettavaa korvausta vastaan oli käytössä jo keskiajalla.[2] Suomen oikeusjärjestyksessä ei ollut tällaista menettelyä enää 1930-luvulla. Vapaaksiosto vertautuu perinnöksiostoon, vuokra-alueen lunastamiseen itsenäiseksi tilaksi ja muihin samantapaisiin lunastuksiin.[1]
Vapaaksiostoksi[1] tai vapautuksen ostoksi[3] (ruots. friköpning) nimitettiin myös vapautumista rauhan aikaisesta asepalveluksesta suorittamalla tietynsuuruinen maksu.[1] Menettely oli käytössä 1600-luvulta 1800-luvulle.[3]
Roomalaisessa ja germaanisessa oikeudessa vapaaksiosto tarkoitti orjan ostamista vapaaksi. Toimenpiteen suoritti joko orja itse ansaitsemillaan varoilla ( peculium) tai joku orjan puolesta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Iso tietosanakirja. Osa 14, palsta 1287. Helsinki: Otava, 1938.
- ↑ Ofri grund (Hallintohistoriallinen sanakirja) Förvaltningshistorisk ordbok. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 17.4.2020.
- ↑ a b Friköpning (Hallintohistoriallinen sanakirja) Förvaltningshistorisk ordbok. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 18.4.2020.