Unto B. Eskola
Unto Bertel Eskola (1. joulukuuta 1913 Uskela – 28. huhtikuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eskolan vanhemmat olivat rakennusmestari Albert Jalmari Eskola ja Tyyne Saarinen ja puoliso vuodesta 1941 Ruth Maj-Lis Selin. Eskola tuli ylioppilaaksi Helsingin lyseosta 1933 ja valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ekonomiksi 1936, kauppatieteiden kandidaatiksi 1941 ja kauppatieteiden maisteriksi 1946. Hän oli Oy Savo-Karjalan Tukkuliikkeen liikkeenhoidon neuvoja Viipurissa 1936–1940 ja Keskon neuvontaosaston johtaja 1941–1949, Helsingin konttorin johtaja 1949–1958, hallinnollinen johtaja 1958–1973 ja johtokunnan jäsen 1959–1973. Eskola oli myös Vakon Aunuksenlinnan konttorin johtaja 1943–1944 ja Sotevan konttoripäällikkö 1945–1946. Hänellä oli useita luottamustehtäviä. Erityisesti hänet muistetaan kaupan alan rationalisoinnin asiantuntijana ja kehittäjänä, joka toimi muun muassa kaupan teknillisen rationalisoinnin neuvottelukunnan Kateran puheenjohtajana neuvottelukunnan perustamisesta 1948 lähtien. Sotilasarvoltaan Eskola oli reservin kapteeni (1943). Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1970.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vähittäiskauppiaitten yhteiset liikeyritykset meillä ja muualla, 1939, maisterivaiheen opinnäytetyö
- Vähittäiskaupan kirjanpito, 1949, J. H. Jääskeläisen kanssa
- Jalkaväkirykmentti 45: Kolmen kannaksen koukkaajana vuosina 1941–1944, 1971
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Unto B. Eskola Biografiasampo. Viitattu 27.10.2022.
- ↑ Kauppatiet. maisteri Unto B. Eskola 50-vuotias. Etelä-Suomen Sanomat, 1.12.1963, nro 326, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.10.2022.