Tuomo Melasuo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuomo Melasuo (s. 9. syyskuuta 1948 Turku) on suomalainen Algerian, Pohjois-Afrikan ja läntisen Välimeren alueen tutkija. Ennen eläköitymistään hän toimi TAPRI:n tutkimusjohtajana sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen professorina Tampereen yliopistossa. Hän on myös poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomo Melasuo vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Paimiossa, Paimion parantolan kupeessa, ja opiskeli Turun yliopistossa poliittista historiaa ja valtiotieteitä. Nuorena Tuomo Melasuo harrasti sarjakuvia ja jazz-musiikkia, ja nämä harrastukset yhdessä johdattelivat hänet myös ranskankielisen maailman pariin.

Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melasuo on työskennellyt vuodesta 1985 TAPRIssa (Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus) erilaisten tutkimusprojektien parissa, keskittyen viime vuosina TAPRIn Välimeri-projektin hoitamiseen. Välimeri-projektin merkeissä Melasuo on toiminut myös Euroopan ja Välimeren maiden kulttuurien väliseen dialogiin keskittyvän Anna Lindh -säätiön Suomen yhteyshenkilönä vuodesta 2004 lähtien. Melasuo on toiminut myös pitkään Unescon yhteiskuntatieteellisen tutkimusohjelman MOST:n johtoryhmässä edustaen Länsi-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Melasuon keskeisempiä mielenkiinnon kohteita ovat:

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomo Melasuolle myönnettiin 2002 Chevalier de l'ordre des Palmes Académiques -arvonimi, joka on merkittävä Ranskan valtion myöntämä kunnianosoitus Ranskaa ja ranskalaista kulttuuria tunnetuksi tekeville henkilöille.

Vuonna 2008 Melasuolle tehtiin 60 ikävuoden kunniaksi juhlakirja Building Peace by Intercultural Dialogue[1], jossa hänen tutkimuksenkohteitaan ja uraansa käsiteltiin monelta kannalta.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merentakainen Ranska - siirtomaaimperiumista frankofoniaan, teoksessa Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.), Suomalaisten Ranska, kaunis tuntematon, Ajatus kirjat, Helsinki, 2008
  • Edvard Westermarck and Morocco, arabiaksi teoksessa "The Arab-Scandinavian Dialogue", Studies edited by Tuomo Melasuo, Preface by HRH Prince Hassan Ben Talal, uusitun version käännös arabiaksi, Ward Books - Politics, Beirut & Warda, Amman, 2005.
  • Siirtomaavaltojen ajasta uuteen imperiumiin? Globalisaatiota ja oikeudenmukaisuutta, teoksessa Anssi Männistö (toim.), Miksi soditaan?, Vastapaino & Ylen avoin yliopisto, Tampere, 2003.
  • Algerian poliittinen kulttuuri, 1990-luvun kriisi ja niiden tutkimus, teoksessa Esa Sundbäck (toim.), "Muille maille vierahille..." Kalervo Hovi ja yleinen historia, Turun historiallinen arkisto no. 56, Turun historiallinen yhdistys, 2002.
  • Algerian poliittinen kehitys 1800-luvulta vapautussotaan 1954, Tutkimuksia, No. 85, 1999, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus.
  • Algerian katkerat vuodet, teoksessa A. Takala, H. Hollmén & A. Suramo (toim.), Mitä Missä Milloin 1999. Otava 1998.
  • (Ed.), Beyond Barcelona. Europe and the Middle East in the Mediterranean International Relations, Research Report, No. 66, 1995, TAPRI, Tampere, 1996.
  • (Toim.), Vieras Välimeri. Kulttuurien ja politiikan kohtauspaikka, TAPRI, Tutkimuksia No. 59, 1994, 383 s.
  • Historiaa kolmannessa maailmassa - Afrikan tutkimus osana tieteenalan kehitystä Teoksessa Turun koulu - Juhani Paasivirran 70-vuotisjuhlakirja, Turun yliopisto, Poliittisen historian julkaisuja C:26, Turku, 1989
  • Kylmä sota, liennytys ja kolmas maailma, teoksessa S. Zetterberg (toim.) Maailmanhistorian Pikkujättiläinen. WSOY 1988.
  • (Toim.), Wallinista Wideriin. Suomalaisen kolmannen maailman tutkimuksen perinteistä. Suomen rauhantutkimusyhdistys 1984.
  • Siirtomaajärjestelmän purkautumisen teoreettista tarkastelua, Brittiläisen siirtomaavallan purkautuminen ja "Pikkuimperiumit", teoksessa Avain aikamme maailmaan, Turun Yliopisto. Historian laitos & WSOY. 1983

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]