Topaasikaniinikala
| Topaasikaniinikala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Kaniinikalat Siganidae |
| Suku: | Siganus |
| Laji: | guttatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Siganus guttatus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Topaasikaniinikala[2] (Siganus guttatus) on kaniinikalojen (Siganidae) heimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji, jota pidetään myös akvaariossa.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Topaasikaniinikala kasvaa yleensä noin 25 senttimetrin mittaiseksi ja korkeintaan 42 senttimetrin mittaiseksi. Selkäevässä on 13 piikkiruotoa ja kymmenen nivelruotoa, peräevässä seitsemän piikkiruotoa ja yhdeksän nivelruotoa. Selkäevän alapuolella lähellä pyrstöä on keltainen laikku.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Topaasikaniinikalaa tavataan Tyyneltämereltä ja Intian valtamereltä Afrikasta, Aasiasta ja Oseaniasta.[4] Lajin elinympäristöä ovat pääasiassa matalat rannikot ja koralliriutat.[3] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut topaasikaniinikalan elinvoimaiseksi lajiksi.[1]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Topaasikaniinikala käyttää ravinnokseen pääasiassa vedenpohjassa kasvavia leviä. Laji elää pienissä, suunnilleen 10–15 yksilön parvissa noin 25 metrin syvyydessä ja 24–28 asteen lämpöisissä vesissä. Topaasikaniinikala saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 18,1 senttimetrin mittaisena. Laji kutee yleensä myöhään yöllä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Carpenter, K.E. & Smith-Vaniz, W.F.: Siganus guttatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 102. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c d Siganus guttatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Countries of Siganus guttatus FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
| ||||||||||