Timo Aarniala
| Timo Aarniala | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1945 Helsinki |
| Kuollut | 12. maaliskuuta 2010 (64 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | taiteilija |
Timo Kalervo Aarniala (6. heinäkuuta 1945 Helsinki – 12. maaliskuuta 2010 Helsinki)[1][2] oli suomalainen kuvataiteilija, sarjakuvien tekijä, kuvataidepedagogi ja elokuvatoimija. Erityisesti hänet tunnetaan kuvateoksistaan, kirjankuvituksistaan, underground-sarjakuvistaan ja levynkansistaan.
Työura ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Timo Aarnialan vanhemmat olivat yritysjohtaja Sakari Aarniala ja Maj-Lis Sandström. Aarniala kirjoitti ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta vuonna 1964 ja suoritti loppututkinnon Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1969.[1] Hän työskenteli Taideteollisen oppilaitoksen ja sittemmin Taideteollisen korkeakoulun kuvallisen viestinnän tuntiopettajana 1970–1973, yleisenä lehtorina 1973–1974, professorina 1975 ja graafisen suunnittelun yliopettajana 1976–1980.[1][3] Lisäksi hän toimi freelance-taiteilijana ja graafikkona vuodesta 1966.[1]
Aarnialan puolisona oli vuosina 1969–1993 valokuvaaja Inge-Maj ”Inna” Camara Hamberg. Heillä oli kolme lasta.[1]
Työt ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarniala aloitti piirtämällä Teiniliiton Teinilehteen ja teki kuvituksia myös pienlehtiin, kuten Ultraan, Iirikseen ja Seesamiin.[1] Populaarikulttuurin tutkija Pekka Gronow toi 1970-luvun vaihteessa Suomeen yhdysvaltalaisia underground-lehtiä ja myi niitä Aarnialalle ja muille ystävilleen.lähde? Aarniala saikin sarjakuvapiirtäjänä suurimmat vaikutteensa Robert Crumbin kaltaisilta underground-taiteilijoilta. Hän julkaisi muutamia sarjakuvateoksia, pääosan nuoruudessaan. Aarnialan sarjakuvatuotannon keskeinen osa julkaistiin vuonna 1998 kokoomateoksessa Yllätyskuvia. Hän vaikutti suomalaisen sarjakuvan kehitykseen myös opettajana, sillä hänen oppilainaan Taideteollisessa korkeakoulussa olivat muun muassa Mauri Kunnas ja Tarmo Koivisto.[1] Lisäksi Aarniala teki pilapiirroksia nimimerkillä Einari.[4]
Aarniala teki levynkansia muun muassa M. A. Nummiselle, Rauli ”Badding” Somerjoelle ja Tuomari Nurmiolle. Tunnetuin hänen suunnittelemistaan levynkansista lienee Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen ainoan albumin Underground-Rock (1970) kansi.[1][5] Muita mainittavia ovat varhaisten suomalaisten punk-albumien Pohjalla (1978) ja ...ja me tehtiin rakkautta (1979) kannet.[1] Aarniala teki levynkansia erityisesti Love Recordsille ja kirjankansia sen sisaryhtiölle Love Kirjoille, jonka perustajaosakas hän oli. Kansikuvia syntyi myös WSOY:lle, Kirjayhtymälle ja Tammelle. Aarnialan pisimpään kestänyt kuvitushanke oli B. Travenin romaanien suomennosten kuvittaminen vuosina 1977–1985.[1] Aarniala suunnitteli myös ensimmäisen Ruisrockin julisteen vuonna 1970.[5]
Aarniala oli myös elokuva-alan monitoimimies: hän ideoi Sodankylän elokuvajuhlien näytökset, laati Filmihullu-lehden kansia ja tuotti erilaisia elokuvatapahtumia, kuten Tappajahai-elokuvan esityksen Vantaan Tikkurilan uimahallissa[6]. Hän tuotti elokuva-alan esityksiä muun muassa Peter von Baghin kanssalähde? ja osallistui eri tehtävissä useaan elokuvaprojektiin.[7] Kun brittiläinen rock-yhtye The Who konsertoi Helsingin jäähallissa vuonna 1967, teki Aarniala tapahtumasta lyhytelokuvan The Who Suomessa (tunnetaan myös nimellä The Who Helsingissä), joka sisältää yhtyeen jäsenten haastatteluja ja katkelmia konsertista.[8][1]
Aarniala teki 1960-luvun lopulla underground-musiikkia Those Lovely Hula Hands -yhtyeessä, joka julkaisi vuonna 1968 yhden EP-levyn, oli mukana yhdellä undergroundmusiikin kokoelmalevyllä ja teki musiikin elokuvaan Pilvilinna (1970). Yhtye koottiin myöhemmin uudelleen ilman Timo Aarnialaa.[9]
Aarnialalle myönnettiin Valtion taideteollisuuspalkinto vuonna 1972, Vantaan kaupungin kulttuuripalkinto vuonna 1980, Sodankylä-palkinto vuonna 1998 ja Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto vuonna 2004.[1]
Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salaisuuden varjo. omakustanne, 1969. (Claes Olssonin ja Timo Junnilan kanssa, salanimellä Pekka Olavi Sarastus)
- Kyynelten tie ja muita sarjakuvia. Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-03437-5.
- Valot. Helsinki: Love Kirjat, 1978. ISBN 978-951-8-35014-2.
- Mä haluan elää. Helsinki: Johanna Kustannus, 1981. ISBN 9789519484105. (Yarin kanssa)
- Yllätyskuvia. Sarjakuvia vuosilta 1968–1998. Helsinki: Like, 1998. ISBN 978-951-5-78608-1.
- Hevoset ja minä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 978-951-5-78816-0. (Peter von Baghin kanssa)
- Kuolemantanssi. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-29619-6.
- Alfred Jarry: patafyysikon muotokuva. Helsinki: Into, 2018. ISBN 978-952-264-693-4. (postuumi)
Kirjakuvitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- B. Traven: Silta viidakossa. Helsinki: Love Kirjat, 1977. ISBN 951-835-001-9.
- B. Traven: Kuolemanlaiva. Helsinki: Love Kirjat, 1978. ISBN 951-835-011-6.
- B. Traven: Puuvillanpoimijat. Helsinki: Love Kirjat, 1979. ISBN 951-835-029-9.
- B. Traven: Hallitus. Helsinki: Love Kirjat, 1981. ISBN 951-835-048-5.
- B. Traven: Marssi Monterialle. Helsinki: Love Kirjat, 1982. ISBN 951-835-058-2.
- B. Traven: Mahonkiviidakko. Helsinki: Love Kirjat, 1983. ISBN 951-835-075-2.
- B. Traven: Hirtettyjen kapina. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-093-0.
Levynkansien ja CD-vihkosten kuvituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Talvisota 1939–1940: Underground-Rock (1970).
- Rock on rajaton riemu (1970).
- Maailman musiikkia - Music of the World (1971).
- Rauli Badding Somerjoki: Synnyin rokkaamaan (1971).
- Oskari Olematon – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa I (1971).
- Niemisen pojat ja naapurin äijä – Suutari Joonaksen iltapäivä, osa II (1971).
- M. A. Numminen, Ilpo Saunio: Franz Schubert: Lieder (1972).
- M. A. Numminen: På svenska (1972).
- M. A. Numminen: M.A. Numminen in English (1974).
- M. A. Numminen: M.A. Numminen auf Deutsch (1976).
- M. A. Numminen & Kullervo Linna ork.: Kumipallona luokses pompin ain' (1976).
- M. A. Numminen: Som en gummiboll kommer jag tillbaks till dig (1977).
- M. A. Numminen – Sinikka Sokka – Seppo Hovi: Jänikset maailmankartalle! (1977).
- Pohjalla (yhdessä Tapio Vapaasalon kanssa) (1978).
- M. A. Numminen: Fårskallevisor (1978).
- Se: Lui (1979).
- Se: ...ja me tehtiin rakkautta (1979).
- Finnforest: Demonnights (1979).
- M. A. Numminen: Itsy Bitsy ja muita taidenautintoja (1979).
- Seitsemäs maailma (yhdessä Inna Aarnialan kanssa) (1983).
- 22 Pistepirkko: Off-road manual. VHS-kasetti. (1998).
- Tuomari Nurmio: 1999 (1999).
- Tuomarin todistajat: Tribuutti Tuomari Nurmiolle (2000).
- Antero Jakoila: Antero Jakoila (2004).
- Jolly Jumpers: Hometown HiFi (2004).
- Psychedelic Phinland. Finnish Hippie & Underground Music 1967–1974 (2006).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauri Timonen: ”Muistoja Timo Aarnialasta”, Filmihullu 2/10
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ville Hänninen: Aarniala, Timo (1945–2010) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 18.12.2019. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Peter von Bagh: Taiteilija Timo Aarniala. (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat, 28.3.2010. Artikkelin verkkoversio (tilaajille). Viitattu 5.10.2020.
- ↑ Opettajamatrikkeli 1973–2003 (Arkistoitu – Internet Archive), Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 7.4.2014.
- ↑ Järvi, O: ”Parhaat pilapiirtäjämme”. Tammi, 1979, sivu 8
- ↑ a b Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 175–176. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
- ↑ Peter von Bagh: Groteski nykyhetki, katoava arvokkuus Filmihullu. 2/2010. Viitattu 10.10.2022.
- ↑ Timo Aarniala Elonet.fi. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ http://www.uta.fi/festnews/fn2005/perjantai/17812.shtml
- ↑ Those Lovely Hula Hands viihdyttää Elävä arkisto. Yle. Viitattu 14.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
