Tiheyskorkeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiheyskorkeuden määrityskaavio nomogrammina.

Tiheyskorkeus on ilmailussa käytetty lentokoneen lentokorkeus, joka vastaa kansainvälisen standardi-ilmakehän (ISA, International Standard Atmosphere) korkeutta, jolla on tietty ilman tiheys. Kyseessä on korjattu painekorkeus, jossa otetaan huomioon standardi-ilmakehästä poikkeava ilman lämpötila.

Sekä ilman lämpötilan kasvu että pienemmässä määrin ilmankosteuden kasvu pienentävät ilman tiheyttä.

Lentoturvallisuutta parantava laskentaparametri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilman tiheys vaikuttaa sekä lentokoneen aerodynaamiseen että sen voimalaitteen suorituskykyyn. [1]

  • ilman tiheyden lasku pienentää siiven nostovoimaa
  • potkurin tehokkuus heikkenee tiheyden laskiessa
  • voimalaitteen teho laskee ilman hapen määrän laskiessa; ts. korkealla, kuumissa ja kosteissa oloissa voimalaitteen tuottama teho on pienempi kuin matalalla, kylmässä ja kuivassa ilmassa
  • suuremmassa tiheyskorkeudessa lentokone kiihtyy hitaammin lähtökiidossa ja lennon aikana
  • sakkausnopeus kasvaa tiheyskorkeuden kasvaessa
  • lentokoneen nousunopeus on pienempi tiheyskorkeuden kasvaessa

Kuivalle ilmalle tiheyskorkeus lasketaan:

missä

tiheyskorkeus (jalkaa, ft)
ilmanpaine (staattinen paine)
merenpinnan standardin mukainen paine eli 1013,25 hPa
ilman lämpötila (K)
merenpinnan standardin mukainen ilman lämpötila eli 288,15 K
0,235
  1. AOPA Flight Training, Volume 19, Number 4; April 2007; Aircraft Owners and Pilots Association; ISSN 1047-6415

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]