Takapiru
Takapiru on sävyltään arkinen nimitys henkilöstä, joka seuraa korttipeliä toisen takana. Laajemmassa merkityksessä se tarkoittaa jotain toimijaa, joka usein julkisuutta kaihtaen vaikuttaa asioihin taustalla.[1] Korttipelissä takapirun kuuluu olla passiivinen tarkkailija, joka ei puutu pelin kulkuun.
Itä-Suomessa tunnetaan sana "kiho" tarkoittamaan takapirua esimerkiksi korttipelissä tai hevoskaupoissa.[2] Englanninkielessä takapirua tarkoittava sana engl. kibitzer tulee jiddishin kautta saksankielisestä verbistä (saks. kiebitzen), joka tarkoittaa kurkistamista toisen papereihin, kortteihin ym.[3][4] Sana on siirtynyt moniin eurooppalaisiin kieliin.
Kirjallisuudessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuonna 1989 Harri Nykänen julkaisi jännitysromaanin Takapiru (WSOY).
- Vuonna 2011 Timo J. Tuikka julkaisi poliittisen elämäkerran Kekkosen takapiru: Kaarlo Hillilän uskomaton elämä (Otava).
- Vuonna 2016 ilmestyi Maritta Lintusen novellikokoelma Takapiru (WSOY).
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Takapiru Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ kiho Suomen murteiden sanakirja. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ kibitzer Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Hirvensalo, Lauri: Saksa–suomi suursanakirja. Grosswörterbuch Deutsch–Finnisch. Kuudes painos., s. 654. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1993. ISBN 951-0-18823-9.
