Sosiaalisen median vero
Sosiaalisen median vero tai internetvero on käyttäjien verottamista sosiaalisen median tai OTT-palveluiden eli internetin kautta digiboksin, perinteisen television, tietokoneen, mobiililaitteen, älytelevision tai televisioon kytketyn pelikonsolien avulla välitettävien tv-palveluiden[1] käyttämisestä.
Vuonna 2018 verotuksen mahdollistavat lait säädettiin eri muodoissa Tansaniassa, Ugandassa, Sambiassa ja Beninissä. Myöhemmin laki peruttiin Beninissä.lähde?
Veron suuruus vaihtelee eri maissa. Tansaniassa blogikirjoittaja joutuu maksamaan kertamaksuna 868 euroa ja vuosittain 413 euroa. Ugandassa WhatsAppin, Twitterin, Telegramin, Snapchat, Facebookin tai YouTuben käyttäjä joutuu maksamaan päivittäisen 200 Ugandan šillingin (0,05 euron) maksun. Ugandassa noin 25 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan (4 500 šillinkiä päivässä) alapuolella.lähde?
Ugandan hallituksen sosiaalisen median veron takia internetin käyttäjien määrä laski kolmessa kuukaudessa viidellä miljoonalla Ugandan viestintäkomission (UCC) mukaan. Veron tuotto oli kaukana odotetusta. Internetin käyttäjistä vain puolet maksoi OTT-palvelumaksun. Internetin käytön levinneisyys Ugandassa oli kuukausi ennen veron käyttöönottoa 47,4 prosenttia (18,5 miljoonaa internetin käyttäjää), kun kolme kuukautta myöhemmin se oli laskenut 35 prosenttiin (13,5 miljoonaa käyttäjää).lähde?
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos internet tai käyttö katsotaan palveluksi, yleensä silloin ei sovelleta myynti- tai käyttöveroja, kun taas telepalvelujen verot ja vaihtoehdot voivat olla erilaisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa internetin verovapauteen liittyvä laki Internet Tax Freedom Act (1998) kieltää liittovaltiota ja osavaltioita sekä paikallisia hallintoja verottamasta internetiin pääsyä, sekä kieltää moniverotuksen sähköiseltä kaupankäynniltä. Laki ei kuitenkaan vaikuttanut verkossa tapahtuvien ostosten myyntiveroon.[2]
Unkarissa Viktor Orbánin hallitus esitti syksyllä 2014 internet-veroa.[3] Sitä vastutettiin laajasti[4] ja suunnitelmasta luovuttiin.[5] Vuonna 2014 Bhutan määräsi viiden prosentin veron kaikille internetpalveluille.[6] Maailman kallein internet-verotettu alue on Pakistan, jossa on määrätty 14 prosentin vero internetille.[7]
Sosiaalisen median veron käyttöönotto 2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tansania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tansania otti maaliskuussa 2018 ensimmäisenä käyttöön sääntelylain, “Sähköisen- ja postin viestinnän ohjesääntö 2018”. Laki antaa Tansanian viranomaisille vallan säädellä verkkosisältöä, kuten käyttäjien ja jakelujalustojen kirjautumista, vallan ryhtyä toimenpiteisiin, jos velvoitteita ei noudateta, sekä määrätä kielletty sisältö poistettavaksi. Uusi laki määrää, että bloggarit, vloggarit ja podcastien julkaisijat maksavat ”sosiaalisen median veroa” 2,1 miljoonaa Tansanian šillinkiä (868 euroa) kertamaksuna ja miljoona šillinkiä (413 euroa) vuosittain.[8]
Uganda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ugandassa WhatsAppin, Twitterin, Telegramin, Snapchat, Facebookin tai YouTuben käyttäjä joutuu maksamaan 200 Ugandan šillingin (0,05 euron) päivittäisen maksun. Ugandassa noin 25 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan (4 500 šillinkiä päivässä) alapuolella.[9]
Ugandan presidentti Yoweri Museveni puolusti omalla henkilökohtaisella verkkosivullaan sosiaalisen median veroa. Hänen kirjoituksensa alkoi ”Käytän sosiaalista mediaa jakaakseni teidän kanssanne syyt sosiaalisen median verolle." Presidentin mielestä ”sosiaalisessa mediassa chattailu on niiden yleellisyyttä, jotka nauttivat itsestään tai ovat ilkeämielisiä."[8]
Sambia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuussa 2018 Sambian hallitus sanoi verottavansa käyttäjiltä 30 Sambian ngweeta päivittäin kaikista internet-puhelinpalveluista, kuten WhatsAppista, Viberistä ja Skypestä. Viranomaisten mukaan ne uhkaavat telekommunikaatioyrityksiä ja yritysten työpaikkoja.[8][10]
Benin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinäkuussa 2018 Beninin hallitus esitti asetusta, jossa käyttäjiä verotettaisiin viisi CFA-frangia (0,01 €) Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja muiden sosiaalisen median applikaatioiden käytöstä. Internetpuheluja verotettaisiin viidellä prosentilla alkuperäisistä kustannuksista.[8][11] Asetus hyväksyttiin elokuun lopussa 2018 ja se tuli voimaan 19.9.[12] Tuhannet internetin käyttäjät ja kuluttajansuojelun organisaatiot vastustivat veroa.[13] Presidentti Patrice Talon ilmoitti 22. syyskuuta twitter-viestissä, että asetus perutaan ministerien ja GSM-operaattorien välisten neuvottelujen jälkeen.[14][15][16]
Hallitusten sosiaalisen median veron käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeisten kahdeksan vuoden aikana Ugandan internetin käyttäjien määrä on kasvanut viisinkertaiseksi, 19 miljoonaan. Verkkoviestinnän, varsinkin mobiililaitteiden määrän kasvu on ollut huomattava, ja hallitukset näkevät siinä potentiaalisen tulonlähteen. Ugandan presidentti Yoweri Museveni totesi, että sosiaalisen median ja mobiiliviestinnän verot ovat välttämättömiä verotulojen kasvattamiseksi.[8]
Internetin verotusta puolustetaan myös sillä, että valtiot haluavat ehkäistä verkkoviestinnän väärinkäytöksia ja kyberrikollisuutta. Esimerkiksi Kenia sääti lain tietokoneiden väärinkäytöstä ja kyberrikollisuudesta vuonna 2017 ja Sambiassa on suunniteltu vastaavaa. Sosiaalinen media on esimerkiksi rohkaissut ja jopa tarjonnut suojapaikan rasitisille fanaatikoille, etnisille kansalliskiihkoilijoille, kiusaajille ja poliittisille anarkisteille. Joissakin maissa se on lietsonut konflikteja anonyymisyyden takia. Lisäksi on puutetta valvonnasta tai moderoinnista. Sosiaalista mediaa käytettiin yhtenä jalustana Kenian vuoden 2017 kiistanalaisten vaalien jälkeisen väkivallan yllyttämiseen. Al-Shabaabin ja Boko Haramin kaltaiset terroristiryhmät ovat olleet melko taitavia hyödyntämään foorumeita ja rekrytoimaan, innostamaan ja levittämään viestinsä niiden seuraajille.[17]
Veron vastustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanpankki totesi jo ennen internet-veroa Ugandasta, että maassa on verovuoto, josta voi syyttää pelkästään maan hallitusta ja joka aiheuttaa verotulojen laman. Asiantuntija sanovat, että internet-verossa on kyseessä hallituksen yritys vaimentaa oppositio ja kaikki organisoitu tyytymättömyys.[8]
Vero on ruokkinut laajaa suuttumusta muun muassa Ugandassa ja käynnistänyt mielenosoituksia.[18] Ugandassa poliisi hajotti laillisen protestin ampumalla luoteja, käyttämällä kyynelkaasua ja pidättämällä ihmisiä.[19]
Verkkokauppa on huolestunut siitä, että vero vähentää alemman tulotason ugandalaisten internet-käyttöä ja asettaa heidät yrityksen asiakkuuden ulkopuolelle. Useiden raporttien mukaan laki on karkottanut pois verkkosisältöjen tuottajia Tansaniassa.[20]
Veron vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2019, puolen vuoden kuluttua veron käyttöönotosta raportoitiin, että Ugandan hallituksen sosiaalisen median veron takia internetin käyttäjien määrä laski kolmessa kuukaudessa viidellä miljoonalla Ugandan viestintäkomission (UCC) mukaan. Veron tuotto oli kaukana odotetusta. Internetin käyttäjistä vain puolet maksoi OTT-palvelumaksun. Internetin käytön levinneisyys Ugandassa oli kuukausi ennen veron käyttöönottoa 47,4 prosenttia (18,5 miljoonaa internetin käyttäjää), kun kolme kuukautta myöhemmin se oli laskenut 35 prosenttiin (13,5 miljoonaa käyttäjää).[21]
Ilmaisun ja verkon vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beninissä vastustajat sanoivat, että kyse on hyökkäyksestä ilmaisunvapautta ja verkon neutraalisuutta vastaan.[17]
Afrikkalaiset hallitukset ovat historiallisesti käyttäneet valtaa tiedotusvälineissä, erityisesti ”riippumattomassa mediassa” pyrkien niiden kautta tukahduttamaan erimielisyydet joko suoraan tai epäsuorilla keinoilla. Etiopiassa ja Ugandassa hallitukset ovat sulkeneet mediataloja. Keniassa ja Nigeriassa on valvottu tiedotusvälineitä valtakirjojen välityksellä ja pidätetty mainostuloja.[17]
Sosiaalinen media on vähemmän riippuvainen valtion rakenteista ja se voi siten välttää valvontaa. Tämä vaikeuttaa hallitusten sosiaalisen ja poliittisen narratiivin hallintaa. Monet hallitukset kokevat sosiaalisen median mahdollistamat keskustelut epämukaviksi, kun käyttäjät voivat liittoutua ja haastaa hallituksen version tapahtumista. Sosiaalisen median jalustoja voidaan käyttää ihmisten organisointiin ja mobilisointiin.[17]
Sosiaalisen median yleistyttyä hallitusten on yhä vaikeampi tukahduttaa tiedotusvälineitä perinteisesti sulkemalla ne. Seurauksena hallitukset on pakotettu käyttämään tiukempia suojaamisen tai valvonnan keinoja verotuksen ja lainsäädännön keinoin.[17]
George Ogola, journalisti ja viestinnän tutkija totesi kirjoituksessaan The Wire -lehdessä:
»On selvää, että uusien verojen ja lakien todelliset kohteet ovat Ugandan, Kenian ja Tansanian hallitusten äänekkäät kriitikot. Toimenpiteiden tarkoitus vaikuttaa olevan toisinajattelun neutralisoiminen ja lopulta viestintäalustojen ja -käytäntöjen hallinnan saavuttaminen.[17]»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kangasniemi, Hanna: OTT-palvelu Sanasto nettitelevision käyttäjälle. 26.4.2017. Elisa Oyj.. Viitattu 9.2.2019.
- ↑ Taxation :: Internet Tax Freedom Act Cyber Telecom. Cybertelecom. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Hallamaa, Teemu: Hallituksen kaavailema internetvero kuohuttaa Unkarissa Yle Uutiset. 22.10.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ Internetvero ei ole kestävää talouspolitiikkaa LVM Liikenne- ja viestintäministeriö. 23.10.2014. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ Hallamaa, Teemu: Unkarin kiistelty internetvero jäihin Yle Uutiset. 31.10.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ Levy of 5% Sales Tax on Telecom Services (pdf) Public Notification. 25.9.2014. Royal Government of Bhutan, Ministry of Finance Tashichho Dzong. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Attaa, Amir: 14% Advance Tax Imposed on Internet Across Pakistan Pro Pakistani. 7.3.2015. ProPakistani.PK. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ekwealor, Victor: African governments are strong-arming social media, there will be economic casualties Techpoint.africa. 24.10.2018. Techpremier Media Limited. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ If You Charge People to Tweet, They’ll Revolt in the Street Uganda’s social media tax is just another way for the government to crack down on dissent New York. 2.10.2018. New York Media LLC. Viitattu 10.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Zambia Slaps a 30 Ngwee a Day Tariff on Internet Phone calls Lusakatimes.com. 13.8.2018. LusakaTimes. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Tobor, Nakirfai: Benin has introduced a social media tax iAfrikan. IAfrikan Digital (PTY) LTD. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Moosa, Fatima: Benin repeals social media tax after protests Mail & Guardian. 25.9.2018. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Tobor, Nakirfai: Benin has introduced a social media tax IAfrikan. 6.9.2018. iAfrikan Digital (PTY) LTD. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Suite à la réunion... (Twitter-viesti) Présidence du Bénin. 22.9.2018. Viitattu 8.2.2019. (ranskaksi)
- ↑ Bénin: Government repeals social media tax Internet Sans Frontières. ISF. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Akwei, Ismail: Benin becomes first African country to listen to its citizens and cancel internet tax Face2face Africa. 25.9.2018. Viitattu 31.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ogola, George: Internet Taxes Could Stifle Africa's Free and Vibrant Social Media The Wire. 5.10.2018. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Akumu, Patience: This tax on social media can’t prevent Ugandans taunting their leaders The Guardian. 14.7.2018. Guardian News and Media Limited. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Kuchler, Hannah: A social media tax, freedom of speech and Uganda Fiancial Times, Magazine. 25.7.2018. The Financial Times Ltd.. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Biryabarema, Elias: Uganda's social media tax will harm business, deter investment: executives Reuters. 30.7.2018. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Nanfuka, Juliet: Social Media Tax Cuts Ugandan Internet Users by Five Million, Penetration Down From 47% to 35% CIPESA. 31.1.2019. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)