Ritva Ollaranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ritva Anneli Ollaranta, o.s. Talvikoski (s. 3. maaliskuuta 1943 Polvijärvi) on suomalainen musiikinopettaja ja varhaisiän musiikkikasvatuksen edelläkävijä.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritva Ollaranta syntyi majuri Harry Yrjö Kalevi Talvikosken ja Salme Annikki Horsmanheimon perheeseen. Hän avioitui 1968 lehtori Jorma Pekka Kalervo Ollarannan kanssa. Ritva Ollaranta valmistui musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta 1967, musiikkileikkikoulunopettajan kelpoisuuden hän sai 1983 ja musiikin alkuopetuksen lehtorin kelpoisuuden 1992.[1]

Ollaranta oli musiikkileikkikoulunopettaja Helsingin maalaiskunnan musiikkiopistossa vuodesta 1964 ja Suur-Helsingin musiikkiopistossa, vuodesta 1969 Itä-Helsingin musiikkiopisto, 1965–1992, Helsingin konservatorion musiikkileikkikoulunopettajan opintolinjan yliopettaja 1988–2000 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian varhaisiän musiikkikasvatuksen ja didaktiikan yliopettaja 2000–2007. Hänellä on myös ollut lukuisia asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Ansioistaan Ollaranta on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1992 ja Lastenmusiikki-yhdistyksen elämäntyöpalkinnon 2019.[1][2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Musiikkia muksuille: pienten lasten musiikkikirja, 1979 (M. Simojoen ja O. Heikkilän kanssa)
  • Muksut musiikkimaassa, 1982 (M. Simojoen kanssa)
  • Pillipiiparit musiikkimaassa: nokkahuiluopas, 1982 (M. Simojoen kanssa)
  • Pium paum paukkaa, 1985 (M. Simojoen kanssa)
  • Musiikkimaan matkaopas: alle kouluikäisten lasten musiikkikasvatuksen käsikirja musiikkileikkikouluille ja päiväkodeille, 1986 (M. Simojoen kanssa)
  • Sormet sormien lomahan: viisikielisen kanteleen alkeet, 1987 (M. Simojoen kanssa)
  • Laulan lasten lailla, 1989 (M. Simojoen, A. Vanaksen kanssa)
  • Matin ja Maijan laulukirja, 1990 (O. Heikkilän kanssa)
  • Musiikkivalmennus I-II, 1990 (J. Ollarannan kanssa)
  • Musiikkivalmennus I-II, 1992, 1994 (M. Simojoen, A. Vanaksen kanssa)
  • Musiikkivalmennus I: opettajan opas, 1994 (M. Simojoen kanssa)
  • Meidän muksun laulut ja leikit, 1994 (M. Simojoen ja S. Sippurahännän kanssa)
  • Muksut musisoimaan: viisikielisen kanteleen soitto-opas, 1995 (M. Simojoen, A. Vanaksen kanssa)
  • Olin laulukirja, 2000 (muiden kanssa)
  • Olin teemakirja opettajalle 1-2, 2000 (muiden kanssa)
  • Olin tehtävävihko 1-3, 2001 (muiden kanssa)
  • Olin kantele: viisikielisen kanteleen soitonopetukseen, 2002 (muiden kanssa)
  • Olin nokkahuilu: nokkahuilun soitonopetukseen, 2003 (muiden kanssa)
  • Syksyn aika: VirkistysVerso: musiikki- ja tarinatuokioita ikäihmisille, 2006 (toim. muiden kanssa)
  • Kesän aika: VirkistysVerso: musiikki- ja tarinatuokioita ikäihmisille, 2007 (toim. muiden kanssa)
  • Kevään aika: VirkistysVerso: musiikki- ja tarinatuokioita ikäihmisille, 2007 (toim. muiden kanssa)
  • Talven aika: VirkistysVerso: musiikki- ja tarinatuokioita ikäihmisille, 2007 (toim. muiden kanssa)
  • Virkistysverson laulukirja, 2008 (muiden kanssa)
  • Piilometsän säveliä: musiikkileikkejä lapsille, 2013 (toim. muiden kanssa)
  • Ikivihreä soiva laulukirja, 2015 (toim. muiden kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aarnio, Hanna-Maija: Ollaranta, Ritva (1943–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.12.2019. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.5.2024.
  2. Valtio palkitsi lastenkulttuurin tekijöitä. Etelä-Suomen Sanomat, 16.9.1992, nro 252, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.5.2024. (ei-vapaa)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ritva Ollaranta: varhaisiän musiikkikasvatuksen uranuurtaja, 2008, Niina Rajatie (pro gradu -tutkielma)