Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
St. Louisin poliisin vuonna 1865 laatima asiakirja, jolla pyydetään Aucklandiin paenneen murhasta epäillyn henkilön luovuttamista.

Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen on valtioiden välinen menettely, jolla luovutetaan vieraan maan pyynnöstä henkilö, jota epäillään tai syytetään rikoksesta tai joka on tuomittu rangaistukseen. Luovuttaminen voi tapahtua ilman ennalta tehtyä valtioiden välistä sopimusta, mutta yleensä luovutukset perustuvat tehtyyn kahdenväliseen tai laajempaan sopimukseen.

Suomi on osallisena useissa eri luovutussopimuksissa. Euroopan unionin jäsenmaiden kesken luovutusasiat hoidetaan Eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla. Vastaava yksinkertaistettu järjestely on myös Pohjoismaiden välillä.

Kansallisesti luovuttamista Suomesta säädellään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetussa laissa. Laki sisältää sekä luovuttamista Suomeen että Suomesta tapahtuvaa luovuttamista koskevia säännöksiä. Vieraan valtion velvollisuus luovuttaa ja siellä noudatettavat muodot ja menettelyt määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja vieraan valtion lain mukaisesti.

Suomi voi luovuttaa rikoksesta epäillyn tai siitä tuomitun henkilön vieraaseen valtioon kansallisen lakinsa nojalla ilman kansainvälisoikeudellisen velvoitteen olemassaoloa. Tällöin luovuttaminen on kuitenkin harkinnanvaraista.

Luovuttaminen edellyttää tiettyjen vähimmäisedellytysten täyttymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi epäillyn rikoksen vakavuusasteeseen tai tuomitun rangaistuksen pituuteen ja kaksoisrangaistavuuteen liittyvät seikat.

Kaksoisrangaistavuutta koskeva vaatimus edellyttää teon olevan säädetty rangaistavaksi kummassakin valtiossa. Yleensä edellytetään lisäksi, että teosta tuomittava enimmäisrangaistus on kummassakin valtiossa vähintään yksi vuosi vankeutta. Pyydettäessä luovuttamista vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten tuomitun rangaistuksen tulee olla vähintään neljä kuukautta vankeutta teosta, joka olisi rangaistava myös sen valtion lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetään.

Luovuttamisen esteet liittyvät muun muassa omien kansalaisten luovuttamiseen, poliittisiin rikoksiin, sekä inhimillisiin olosuhteisiin. Suomi ei luovuta omia kansalaisiaan kuin tietyin ehdoin Euroopan unionin jäsenvaltioon sekä rajoitetusti pohjoismaihin.