Regino Sainz de la Maza

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Regino Sainz de la Maza (1920)

Regino Sainz de la Maza y Ruiz (7. syyskuuta 1896 Burgos26. marraskuuta 1981 Madrid) oli espanjalainen kitaristi ja säveltäjä. Hän edusti Ryhmä 27:n musiikillista siipeä.[1]

Sainz de la Maza aloitti kitaran- ja pianonsoiton sekä solmisaation opiskelun 10-vuotiaana. Harmonian opinnot hän aloitti 14-vuotiaana. 17-vuotiaasta saakka hän sai Madridissa kitaraopetusta Daniel Fortealta. Sainz de la Maza aloitti uransa konserttikitaristina Barcelonassa vuonna 1917. Hän teki vuonna 1920 debyyttinsä Madridissa yhteistyössä Manuel de Fallan kanssa Teatro Larassa.[1] Samana vuonna Sainz de la Maza tutustui Federico García Lorcaan, jonka kanssa solmittu ystävyys jatkui runoilijan kuolemaan saakka.[2]

Vuonna 1935 Sainz de la Maza sai nimityksen Madridin kuninkaallisen konservatorion kitaransoiton professoriksi. Hän kantaesitti Joaquín Rodrigon Concierto de Aranjuezin Barcelonassa vuonna 1940. Ateneo de Madrid julkaisi vuonna 1955 Sainz de la Mazan esseen La guitarra y su historia. Tätä ennen Sainz de la Maza oli itse tuonut saataville 1500-luvun kitaraohjelmistoa. Vuodesta 1958 hän oli San Fernandon kuninkaallisen taideakatemian jäsen.[1] Sainz de la Maza kiersi esiintyjänä kansainvälisesti ja sai monia tunnustuksia, kuten postuumisti vuonna 1981 myönnetyn Taideansioiden kultamitalin. Viimeisen konserttinsa hän piti Burgosissa vuonna 1979.[3]

Monet Sainz de la Mazan omista sävellyksistä ovat flamencopohjaisia.[4]

Myös Sainz de la Mazan veli Eduardo Sainz de la Maza oli säveltäjä.[5] Sainz de la Maza oli näyttelijä Carmen de la Mazan isä. Sainz de la Mazan oppilaiden joukossa oli Ricardo Iznaola. Hänen oppilaisiinsa kuului myös monia Espanjaan lähteneitä japanilaisia, ja hänen kunniakseen nimetty kansainvälinen kitarakilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran Japanissa vuonna 1988.[6]