Pyörätuolimiekkailu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Romain Noble ja Tian Jianquan kalvan finaalissa pyörätuolimiekkailun maailmanmestaruuskilpailuissa 2013.

Pyörätuolimiekkailu on miekkailusta sovellettu vammaisurheilulaji, jonka sir Ludwig Guttmann kehitti Stoke Mandeville -sairaalassa. Laji otettiin mukaan vuoden 1960 paralympialaisten ohjelmaan. Miekkailijat ottelevat pyörätuoleissa, jotka on kiinnitetty lattiaan lyhyen etäisyyden päähän toisistaan.[1] Pyörätuolimiekkailussa otellaan perinteisen miekkailun tapaan kolmella eri aseella: säilällä, floretilla ja kalvalla. Säännöt ovat samat lukuun ottamatta sitä, että pyörätuolimiekkailussa ei ole jalkatöitä eikä näihin liittyviä sääntöjä.[1]

Pyörätuolimiekkailun kansainvälinen lajijärjestö on International Wheelchair Fencing Committee (IWFC). Suomessa laji kuuluu Suomen Miekkailuliiton toimintaan. Laji on ainoa kamppailulaji, jossa pyörätuolinkäyttäjät voivat kilpailla paralympialaistasolla.[1]

Laji esiteltiin ensimmäisen kerran Englannissa International Stoke Mandeville Games -nimisessä tapahtumassa. Ensimmäinen pyörätuolimiekkailussa käytetty ase oli säilä. Vuonna 1956 käyttöön tulivat myös floretti ja kalpa.[2]

Pyörätuolimiekkailussa on kolme kategoriaa, joita merkitään A-, B- ja C-kirjaimilla. Ryhmän A urheilijoilla on hyvä tasapaino sekä taipuisa ja esteettä liikkuva ylävartalo. Ryhmässä B on huono tasapaino ja liikkuvuus, mutta ainakin yksi esteettä liikkuva käsi. Ryhmän C urheilijoilla on vamma kaikissa neljässä raajassa.[2] Vammat, jotka tuovat kilpailukelpoisuuden pyörätuolimiekkailuun ovat:[3]

  1. a b c Suomen miekkailu- ja 5-otteluliitto: Pyörätuolimiekkailu fencing-pentathlon.fi. Viitattu 20.9.2016.
  2. a b Kalpaveljet: pyörätuolimiekkailu kalpaveljet.fi. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 20.9.2016.
  3. Paralympiakomitea: Pyörätuolimeikkailun luokitukset sport.fi. Arkistoitu 24.9.2016. Viitattu 20.9.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]