Putkimies Pietarista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Putkimies Pietarista
Kirjailija Kalle Isokallio
Kansitaiteilija Matti Pikkujämsä
Genre veijariromaani
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2009
Sivumäärä 283 s.
ISBN 978-951-31-5022-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Putkimies Pietarista on Kalle Isokallion kirjoittama veijariromaani politiikasta ja bisneksestä. Se on Isokallion 13. romaani. Teos ilmestyi 2009 Tammen kustantamana.

Romaani on satiiri kansalaistottelemattomuudesta, jonka ansiosta vihreä energia nousee arvoon. Pienyrittäjästä teollisuusneuvokseksi noussut varpaisjärveläinen Vilho Koistinen päättää ostaa jostakin Etelä-Suomesta sen verran maata, vajaat 500 hehtaaria, etteivät virkamiehet tule sanomaan mitä saa tehdä.[1][2]

Moskovassa on kuitenkin käynyt jo vuosikymmeniä sitten niin, että Kekkoselle sanotaan jotakin, jonka avulla hän taivuttelee Paasikiven YYA-sopimuksen jatkamiseen 20 vuodella.[3] Koistisen ansiosta tuo salaisuus tulee julki.[4]

Henkilögalleriassa ovat mukana myös asianajaja Pekka Kappa ja venäläinen oligarkki Vasili Vissarov.

Diplomi-insinöörin koulutus tuo kirjailija Isokalliolle ymmärryksen yrityksen teknisestä puolesta: hän tietää miten porakaivo porataan. Ja suuryrityksen entisenä johtajana kirjoittaja tuntee kaupan kiemurat ja yhdistää kirjassaan talouden ja politiikan. Kolumnissaan hän pyytää veronmaksajilta anteeksi, että kirjoitti kirjan, jonka ministeri Mauri Pekkarinen otti tosissaan ja liitti sen ehdotukset valtion energiapoliittiseen ohjelmaan.[5]

Jyrki Aro kirjoittaa Isokallion aiemman teoksen arviossa, että tämän tavaramerkki on ”humoristinen ristiretki poliitikkojen, elinkeinoelämän ja muiden valtaapitävien loputonta tyhmyyttä vastaan”. Aron mukaan Isokallio esittää romaaneissaan ajoittain tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä kieli poskessa kirjoitetun irvailun lomassa. Kirjoittajana Isokallion tuottaa helppolukuista tekstiä, jossa monipolvisen tarinan langat solmiutuvat lopussa yhteen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjastot.fi[vanhentunut linkki]
  2. Isokallio s. 35
  3. Isokallio s. 7–8
  4. Tammi.net (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Isokallio, Kalle: Anteeksi, ei ollut tarkoitus (Kolumni) Iltalehti. Arkistoitu 21.9.2009. Viitattu 18.11.2022.
  6. Aro, Jyrki: Isokallion ruuti kuivaa. Kalle Isokallio: Terijoki takaisin Keskipohjanmaa. 3.9.2006. Arkistoitu 1.8.2006. Viitattu 18.11.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]