Piia Kleemola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Piia Kleemola(-Välimäki) (s. 1975[1]) on suomalainen kansanmuusikko, jonka instrumentit ovat viulu, 15-kielinen kantele ja jouhikko. Hän toimii myös laulajana.[2]

Kleemola on erikoistunut eteläpohjalaisiin pelimannien viuluperinteisiin, jotka olivat hänen musiikin tohtorin tutkintonsa (2011, Sibelius-Akatemia) aiheena. Hänen ohjelmistoonsa kuuluu perinteistä kansanmusiikkia, improvisaatiota ja uusia sävellyksiä. Hän on työskennellyt myös tanssin ja teatterin parissa. Hän on esiintynyt solistina ja muiden muassa kokoonpanojen Päre, NAM-trio ja Laitakaupungin orkesteri muusikkona. Kleemola on esiintynyt monissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Vietnamissa. Hänelle ovat myöntäneet taiteilija-apurahoja Taiteen edistämiskeskus ja tutkimusapurahoja Etelä-Pohjanmaan rahasto. Hän on ollut säveltaiteen läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa, Sibelius-Akatemian Seinäjoen-yksikön projektityöntekijänä ja vuodesta 2015 Haapavesi Folk Music Festivalin taiteellisena johtajana.[2]

Kleemola aloitti viulunsoiton 7-vuotiaana soitettuaan aiemmin myös pianoa. Hän harjoitteli aluksi klassisia kappaleita, mutta sai pian kosketuksen myös kansanmusiikkiin opettajansa Timo Hannulan perustaman Haapaveden pikkupelimannit -kokoonpanon kautta. Haapavedellä järjestettyjen kurssien ansiosta Kleemola pääsi tutustumaan eri maiden musiikkiperinteisiin; kursseilla opettivat suomalaisten lisäksi muiden muassa irlantilaiset, ruotsalaiset, norjalaiset ja yhdysvaltalaiset viulistit. Kleemola opiskeli Kaustisella musiikkilukiossa ja pääsi sitten Sibelius-Akatemiaan – aluksi nuoriso-ohjelmaan, jossa ensimmäisen varsinaisen kansanmusiikkiviuluopetuksen hänelle antoi Arto Järvelä. Hänen muihin opettajiinsa ovat kuuluneet Ritva Talvitie, Tellu Turkka, Erik Hokkanen, Timo Alakotila ja Maria Kalaniemi. Kleemola vietti aikaa myös vaihto-opiskelijana Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa, jossa häntä opetti Ellika Frisell.[1]

  • RindaNickola (2009)
  • Fiddle Feast (2012)
  • Pirun ja papin polska (2014)[2]

Muut julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]