Papinkappa
Papinkappa on pitkä, maahan saakka ulottuva musta viitta, jota papit ovat käyttäneet papintakin (kaftaanin) päällä.
Ruotsissa ja Suomessa musta kappa oli osa papin arkiasua keskiajalta 1700-luvulle saakka, jolloin siitä tuli liturginen asu. Kappa kiinnitettiin yleensä kantajansa harteille nauhojen ja kaftaanin selkäpuolella olevien nappien avulla. Kustavilaisella ajalla, 1700-luvun lopulla papinkappa sai vaikutteita ranskalaisesta ”abbékapasta”, siitä tuli kapea, lähes laahusmainen vekitetty kangassuikale. Kappa oli osa papin virkapukua 1900-luvulle saakka, mutta sen jälkeen sen käyttö on vähentynyt ja lähes loppunut.[1] Sitä ei enää mainita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen hyväksymässä pappien virkapukua koskevissa ohjeissa.[2]
Kappa oli alkuaan oppineen tunnusmerkki ja se palveli myös päällyskaapuna.[3] Kappa oli yleensä villaa. 1700-luvun lopulta alkaen ylemmät papit ja teologian professorit saivat Ruotsi-Suomessa luvan kuninkaalta käyttää silkistä valmistettua kappaa. Kappaa pidettiin papinkauluksen (liperien) ohella osana papin säätypukua. Kun pappi tuomittiin menettämään pappisvirkansa, hänet tuomittiin "menettämään kappa ja kaulus". 1800-luvun alkupuolelle, jopa vuosisadan lopulle saakka papit omistivat kappansa ja vasta silloin alettiin kirkkoihin hankkia kappoja, jolloin siitä tuli eräänlainen liturginen vaate, jota käytettiin vain kirkossa.[1][4]
Joskus seurakunnissa vietetään "perinnejumalanpalvelusta" esimerkiksi 1800-luvun käsikirjan mukaan, ja tällöin pappi voi olla jumalanpalveluksessa pukeutuneena kaftaaniin ja papinkappaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 16, 18-20. Diakonistyrelens bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ papin_ja_lehtorin_pukeutumisohjeet.pdf Piispainkokouksen ohje papin ja lehtorin virkapukeutumisesta Asianro 2010–00582 Piispainkokous 14. – 15.9.2010. Viitattu 5.8.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Martti Parvio: Liturgisen vaatetuksen käyttäminen. Eripainos Sisälähetyslehti nːo 10/1970. Sisälähetysseura, 1970.
- ↑ Eino Sormunen: Kirkollinen käsityötaide eli paramentiikka. Esteettisiä ja liturgisia ohjeita kirollisten käsitöiden hankkimiseen ja käyttämiseen Suomen kirkon oloja silmälläpitäen, s. 11. Suomen käsityön ystävät, 1925.
- ↑ Gudstjänst på gammalt sätt i Rättviks kyrka dt.se. 8. 12. 2010. Viitattu 5. 8. 2020. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Papinkappa Wikimedia Commonsissa
