Nuestra Señora de la Asunción (1772)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuestra Señora de la Asunción
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Laskettu vesille 4. huhtikuuta 1772
Poistui palveluskäytöstä 20. toukokuuta 1805
Loppuvaihe haaksirikko
Tekniset tiedot
Miehistöä 330
Aseistus
Aseistus 34 tykkiä

Nuestra Señora de la Asunción oli Espanjan laivaston vuonna 1772 vesille laskettu Nuestra Señora de la Asunción -luokan 34-tykkinen fregatti.

Francisco Gautierin suunnittelema alus tilattiin 16.kesäkuuta 1771 Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista, missä köli laskettiin telakkanumerolla 36. Alus laskettiin vesille 4. huhtikuuta 1772.[1]

Alus lähti 29. joulukuuta 1772 Ferrolista Nuestra Señora de la Soledadin ja prikin kanssa Buenos Airesiin. Se saapui 2. maaliskuuta 1773 Montevideoon, missä alus ajoi karille. Se irrotettiin karilta 5. maaliskuuta ja siirrettiin kunnostettavaksi. Heinäkuussa 1773 aluksen päällikkönä oli Antonio de Camino ja joulukuussa Francisco Millau. Alus lähti 8. joulukuuta Montevideosta Falklandeille, mistä se palasi 1. marraskuuta 1774. Camino palasi aluksen päälliköksi. Alus saapui 1776 Cádiziin Santa María Magdalenan ja Santa Perpetuan kanssa. Alus palasi 24. helmikuuta 1777 Montevideoon, mistä se lähti 16. toukokuuta 1778 kuljettaen joukkoja. Alus saapui 14. elokuuta Cádiziin. Joulukuussa alus oli Ferrolissa reservissä.[1]

Alus lähti 2. heinäkuuta 1779 Coruñasta Arcen laivaston mukana liittyäkseen d'Orvilliersin johtamaan Ranskan laivastoon Sisargassa, mistä yhdistynyt laivasto lähti 1. Englannin kanaalin sotaretkelle. Sotaretki päättyi syyskuussa. Alus lähti 23. tammikuuta 1780 Brestistä Gastónin laivaston mukana Cádiziin, jonne se saapui 3. helmikuuta. Alus oli 26. syyskuuta Santa Bárbaran kanssa Gibraltarin edustalla ja saapui 2. lokakuuta Algeriin sotasaaliin kanssa.[1]

Tammikuussa 1781 alus lähti Cádizista Cartagena de Indiasiin. Huhtikuussa alus partioi Välimerellä linjalaiva San Miguelin kanssa päällikkönään Juan José Ruíz de Apodaca y Eliza. Alus valtasi 28. huhtikuuta Gibraltarilta lähteneitä brittiläisiä prikejä. Alus lähti 7. huhtikuuta 1782 Cisnerosin laivaston mukana Cape Sparteliin. Se saapui 22. huhtikuuta Málagaan ja Cádiziin toukokuussa. Alus osallistui 20. lokakuuta Cape Spartelin taisteluun, minkä jälkeen se saapui marraskuussa Cádiziin.[1]

Helmikuussa 1783 alus lähti Cádizista Filippiineille, mistä se palasi heinäkuussa 1784 kuljettaen aarteita. Alus siirrettiin reserviin, kunnes se lähti 9. lokakuuta 1785 Algeriin päällikkönään Ramón Bertendona. Alus oli joulukuussa Ceutassa. Helmikuussa 1786 alus lähti Cádizista Portugaliin Penicheen noutamaan Cádiziin aarteita ja muita tarvikkeita haaksirikkoutuneesta linjalaivasta San Pedro de Alcántara. Alus teki joitakin matkoja noutaen materiaalia Penichesta ja toimittaen sen Cádiziin. Alus saapui 5. syyskuuta 1786 Cádiziin, missä se sijoitettiin reserviin.[1]

Elokuussa 1792 alus lähti Coruñaan, mistä se palasi seuraavana vuonna. Maaliskuussa 1793 alus lähti Cádizista Nuestra Señora del Rosaríon ja Preciosan kanssa Barcelonaan päällikkönään José Aramburu. Maaliskuussa 1795 alus saapui La Carracaan huollettavaksi. Se lähti 20. joulukuuta 1798 Cádizista Manuel Antonio de Emparánin laivaston mukana Surinamiin kuljettaen joukkoja päällikkönään Antonio Pareja y Serrano de Léon. Laivaston muut alukset olivat fregatit Ceres, Ifigenia ja Diana. Alus palasi 13. elokuuta 1799 Ferroliin.[1]

Maaliskuussa 1804 alus oli Callaossa, mistä se lähti Espanjaan lastinaan aarteita ja elintarvikkeita. Alus lähti 6. toukokuuta 1805 Montevideosta priki Ligeron kanssa Maldonadoon päällikkönään Juan Domingo Deslobbes. Alus ajoi 20. toukokuuta myrskyssä karille Banco Inglésin kallioihin La Plata joen suulla. Aluksen upotessa sai surmansa 305 miehistönjäsentä ja ainoastaan 24 pelastui.[1]

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
  1. a b c d e f g Winfield et al 2023 s. 236-237