NR-30
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/30-%D0%BC%D0%BC_%D0%B0%D0%B2%D0%B8%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%BE%D0%BD%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D1%83%D1%88%D0%BA%D0%B0_%D0%9D%D0%A0-30.jpg/250px-30-%D0%BC%D0%BC_%D0%B0%D0%B2%D0%B8%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%BE%D0%BD%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%BF%D1%83%D1%88%D0%BA%D0%B0_%D0%9D%D0%A0-30.jpg)
NR-30 oli neuvostoliittolainen monissa Neuvostoliiton ja Varsovan liiton lentokoneissa käytetty konetykki. Sen suunnittelijat olivat Aleksandr Emmanuilovitš Nudelman ja Aron Abramovitš Rihter ja se otettiin käyttöön vuonna 1954.
NR-30 oli yksiputkinen, lukkorekyyliperiaatteella toimiva 30 mm tykki. Ase oli periaatteelliselta ratkaisultaan suurennettu versio vuonna 1949 käyttöön tulleesta samojen suunnittelijoiden käsialaa olevasta 23 mm NR-23-tykistä. Tykin tehokas patruuna ja siitä johtuvat suuret rekyylivoimat edellyttivät suujarrun käyttöä, tarkoituksena estää ampuvan koneen rungon vaurioituminen ammuttaessa.
NR-30 tykkiä käytettiin MiG-19 -koneessa, joissakin MiG-21 malleissa, Suhoi Su-7 -koneessa ja Suhoi Su-17 -koneessa. Se oli käytössä myös Shenyang J-6 -koneessa, joka oli Kiinan kansantasavallan kopio MiG-19:stä. Kiinalaiset valmistivat myös omaa versiotaan, Type-30, joka oli ominaisuuksiltaan hiukan erilainen, mutta käytännössä toiminnaltaan samanlainen kuin NR-30.
Tykkiä saatettiin käyttää myös Almaz-sarjan sotilasavaruusasemissa.