Markku Helin
Markku Juhani Helin (s. 5. tammikuuta 1948 Kotka)[1] on suomalainen oikeustieteilijä ja Turun yliopiston yksityisoikeuden emeritusprofessori.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helin valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1972, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1975 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1989.[1]
Helin työskenteli Suomen Akatemian tutkimusapulaisena 1971–1972 ja 1974–1976, Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitoksen amanuenssina 1977–1982 ja siviilioikeuden assistenttina 1983–1989, Turun yliopiston yksityisoikeuden apulaisprofessorina 1989–1998 ja yksityisoikeuden professorina 1998–2015 sekä oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena 1991–2011. Hän on myös toiminut Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 2008–2016 sekä jäsenenä useissa kansainvälisissä lainsäädäntöhankkeissa. Vuonna 1990 hän sai Helsingin yliopiston siviilioikeuden dosentin arvon.[1][2]
Helin on myös toiminut Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1977–1983, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä 1999–2009 ja Lakimies-lehden päätoimittajana 2000–2004.[1] Vuonna 2011 Suomalainen Lakimiesyhdistys myönsi hänelle Allan Serlachius-Särkilahti -palkinnon.[3]
Oikeustieteellinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helin on tutkinut muun muassa avioliitto-oikeutta,[4] jäämistöoikeutta,[5] lapsioikeutta,[6] holhousoikeutta[7] ja kansainvälistä yksityisoikeutta[8]. Hän kuului 1970-luvun alussa Aulis Aarnion ympärille muodostuneeseen nuorten tutkijoiden ryhmään, jotka korostivat empiirisen tutkimuksen merkitystä perinteisen lainopin sijasta. Helin esimerkiksi julkaisi laajoja empiirisiä tutkimuksia avioeron yhteydessä tuomittavan elatusavun suuruudesta ja avioeron vaikutuksista.[9] Hänen väitöskirjansa Lainoppi ja metafysiikka (1988) käsitteli skandinaavisen oikeusrealismin tieteenkuvaa ja sen vaikutusta Suomen siviilioikeuden tutkimukseen 1920-luvulta 1960-luvulle.[10]
Helinin artikkelit Avio-oikeus ja tekijänoikeus ja Kieli oikeustodellisuuden rakentajana palkittiin parhaina Lakimiehessä vuosina 1983 ja 1998 julkaistuina kirjoituksina.[11] Hänen artikkelinsa Sopimusvapauden ajalliset rajoitukset perheoikeudessa palkittiin yhtenä parhaista Defensor Legis -aikakauskirjassa vuonna 2023 julkaistuista oikeudellisista kirjoituksista.[12]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomalainen avioeroprosessi. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2955-7.
- Lainoppi ja metafysiikka: Tutkimus skandinaavisen oikeusrealismin tieteenkuvasta ja sen vaikutuksesta Suomen siviilioikeuden tutkimuksessa vuosina 1920-1960. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1988. ISBN 951-855-101-4.
- Aarnio, Aulis; Helin, Markku: Suomen avioliitto-oikeus. 3. uudistettu painos. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1992. ISBN 951-640-554-1.
- Helin, Markku; Linna, Tuula; Rintala, Matti: Huolto- ja tapaamispäätöksen täytäntöönpano. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1997. ISBN 951-640-964-4.
- Isyyslaki. Helsinki: Talentum Pro, 2016. ISBN 978-952-14-2321-5.
- Suomen kansainvälinen perhe- ja perintöoikeus. 2. uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent, 2020. ISBN 978-952-14-3457-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tuominen, Tia (toim.): Suomen Lakimiehet 2019, s. 144. Helsinki: Alma Talent, 2019.
- ↑ Kangas (toim.), s. 479.
- ↑ Allan Serlachius-Särkilahti -palkinto Suomalainen Lakimiesyhdistys. Viitattu 16.3.2024.
- ↑ Kangas (toim.), s. 306.
- ↑ Kangas (toim.), s. 311.
- ↑ Kangas (toim.), s. 316.
- ↑ Kangas (toim.), s. 321.
- ↑ Kangas (toim.), s. 325.
- ↑ Kangas (toim.), s. 196–197.
- ↑ Kangas (toim.), s. 174.
- ↑ Lakimies-aikakauskirjan kirjoittajapalkinnot Suomalainen Lakimiesyhdistys. Viitattu 16.3.2024.
- ↑ Asianajajaliitto palkitsi vuoden 2023 parhaat oikeudelliset kirjoitukset 30.5.2024. Asianajajaliitto. Viitattu 1.6.2024.
| ||||||||||
