Marie-Cécile Zinsou
| Palkinnot |
|---|
Marie-Cécile Zinsou (s. 1982 Pariisi) on ranskalais-beniniläinen taidehistorioitsija ja yrittäjä. Hän on vuonna 2005 Cotonoussa perustetun Zinsou-säätiön puheenjohtaja.[1] Säätiö edistää nykytaidetta Afrikassa ja ajaa kulttuurisia, koulutuksellisia ja sosiaalisia aloitteita.[2] Vuonna 2014 hän avasi ensimmäisen nykytaiteen museon Beninissä.[3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marie-Cécile Zinsou syntyi Pariisissa vuonna 1982. Hän varttui Ranskassa ja Englannissa.[4][5] Hän on peräisin beniniläisten poliitikkojen ja älymystön suvusta ja Ranskan ja Beninin kaksoiskansalainen. Hänen isänsä on taloustieteilijä Lionel Zinsou, joka työskenneltyään Ranskassa palasi Beniniin, missä hän oli pääministeri kesäkuusta 2015 huhtikuuhun 2016, jolloin hän hävisi toisella kierroksella vuoden 2016 vaaleissa. Marie-Cécile Zinsou on myös Émile Derlin Zinsoun, Dahomeyn (nykyinen Benin) entisen presidentin, ja merkittävän beniniläisen kardinaalin Bernardin Gantinin jälkeläinen. Zinsou opiskeli L'Ecole Alsacienessa Pariisissa ja jatkoi opiskelemalla taidehistoriaa Pariisin amerikkalaisessa yliopistossa.[1][6][4]
Vuonna 2003 hän osallistui SOS-lapsikylätoimintaan Beninissä.[1] Vuonna 2005 hän aloitti Beninissä toimivan yrityspalveluyrityksen CSEB:n.[4] Saman vuoden kesäkuussa hän oli mukana ja ylläpitämässä sukunsa rahoittamaa Zinsou-säätiötä Cotonoussa.[7][8] Taidekeskus organisoi näyttelyitä tai kiertonäyttelyitä, julkaisee kirjoja ja pitää yllä kirjastoja ja koulutusta.[1] Vuonna 2013 hän avasi Beninin ensimmäisen nykytaiteen museon Ouidahissa.[3][9][10] Marie-Cécile Zinsou on sanonut: "Zinsou-säätiö on perustettu luomaan tilaa taiteilijoiden ja yleisön vuoropuhelulle. Työskentelin lasten kanssa ja halusin heidän saavan tietää kulttuuristaan ja yritin antaa heille käsityksen ajasta, jota elämme. Taide on tietysti paras tapa tehdä se. Lopuksi olimme sitä mieltä, että emme keskity vain nykytaiteeseen, ja niinpä olemme työskennelleet perintöhankkeissa ja kulttuuriperintörakennuksessa, jossa museo on."[11]
Lokakuussa 2021 Marie-Cécile Zinsou nimitettiin Rooman Villa Medicin hallituksen puheenjohtajaksi.[12]
Näkemyksiä kulttuuriperinnöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marie-Cécile Zinsou on ottanut kantaa Ranskasta Afrikkaan palautettavaan kulttuuriperintöön. Hän totesi Le Monden haastattelussa, että ranskalaisten on lopetettava aiheen tarkastelu ainoastaan omasta näkökulmastaan, heidän on nähtävä, miten palautus voi muuttaa Afrikkaa. "Kulttuuriperinnön palauttaminen ei ole vain sitä, että on ovi, kaksi afrikkalaista naamiota ja valtaistuin, vaan sitä, että saavutetaan ylpeys."[13]
Marie-Cécile Zinsoun näkemyksen mukaan afrikkalaisten valtioiden on oltava vastuullisia mutta ranskalaiset eivät saa asettaa ehtoja restituutiolle. Meille ei saa sanoa, että annamme teille esineet takaisin vain, jos pystytte pitämään niistä huolen. Restituutio pakottaa valtiot luomaan museoita ja saamaan ne saavutettaviksi.[13]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2014 Zinsou-säätiölle myönnettiin Japanin taideyhdistyksen nuorten taiteilijoiden apuraha Praemium Imperiale.[14][15] Myös vuonna 2014 Marie-Cécile Zinsoulle myönnettiin Chevalier de l'ordre des Arts et des Lettres.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Cochez, Pierre: Marie-Cécile Zinsou, une jeune mécène en Afrique LaCroix. 1.10.2010. Bayard Presse. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Marie-Cécile Zinsou World Policy Conference. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Marie-Cécile Zinsou: she opened the first museum of contemporary art in Benin! Africa Top Success. 13.2.2014. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Marie-Cécile Zinsou Leaders Afrique. Leaders Network. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Schneider, Frédéric: Bénin: «L’accès à la culture » est une priorité, selon Marie-Cécile Zinsou Le Nouvel Afrik.com. 5.10.2015. Afrik.com. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Michel, Nicolas: Collectionneurs – Bénin : Lionel Zinsou, jamais sans mes filles Jeune Afrique. 9.11.2012. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Robert, Henri: Marie-Cécile Zinsou: Celebrating Art in Africa Happening. 6.6.2015. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Lesauvage, Magali: Voyages en Afrique de l'Art Liberation. 29.1.2017. Arkistoitu 17.1.2019. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Dagen, Philippe: Benin blazes a trail for African modern art with opening of museum in Ouidah The Guardian. 6.1.2014. Guardian News and Media Limited. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Ngako, Diane-Audrey: Marie-Cécile Zinsou : «Pourquoi ouvrir une fondation culturelle dans un pays pauvre ?» Le Monde Afrique. 29.1.2015. Viitattu 16.1.2019. (ranskaksi)
- ↑ Marie-Cécile Zinsou: founder of the first contemporary art museum in Africa True Africa. 15.10.2015. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Franco-Beninese Marie-Cécile Zinsou appointed to the presidency of the Villa Medici in Rome Around World journal. Arkistoitu 30.10.2021. Viitattu 30.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Patrimoine africain : « Nous ne sommes pas en guerre avec les musées français » Le Monde.fr. 23.11.2018. Viitattu 29.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ Grant for Young Artists, All recipients, 2014 The Zinsou Foundation (Benin) (palkinnon myöntäjän verkkosivu) Praemium Imperiale. Japan Art Association. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Desrayaud, Léa: Art : l'encouragement du Praemium Imperiale à la Fondation Zinsou basée à Cotonou Le Point Afrique. 18.7.2014. Le Point.fr. Viitattu 16.1.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||
