Hannula oli kansanedustaja 1919–1930 ja 1936–1945, edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä 1919–1929 ja Uudenmaan läänin vaalipiiriä 1929–1930 sekä 1936–1945. Hänen katsotaan vaikuttaneen huomattavasti naisten virkakelpoisuutta koskevaan lakiin ja uuteen avioliittolakiin. Hän toimi Edistyspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja 1926 eduskunnan toimitusvaliokunnan puheenjohtajana. Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950 presidentinvaaleissa ja kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen.
Hannula toimi lisäksi Suomen Naisyhdistyksen varapuheenjohtajana ja sihteerinä, Edistyspuolueen puoluetoimikunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana, Kalevala Korun hallituksen puheenjohtajana ja Suomen opettajayhdistyksen keskushallituksen varapuheenjohtajana 1928−1937, sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä valtion ammattikasvatusneuvoston 1. varapuheenjohtajana.