La Chanson des vieux amants

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

La Chanson des vieux amants on belgialaisen laulaja-lauluntekijä Jacques Brelin säveltämä ja sanoittama kappale vuodelta 1967. Brelin tunnetuimpiin kuuluvasta laulusta on tehty suomennoksia ainakin kahdella nimellä: Aale Tynni on suomentanut sen nimellä Laulu vanhoista rakastavaisista ja Anna Louhivuori nimellä Vanhojen rakastavaisten laulu. Jälkimmäisellä nimellä se on merkitty myös Jaana Lapon ja Harri Saksalan nimiin. Saksala on myös levyttänyt laulun 1980, samoin kuin Toni Edelmann vuonna 1984.[1][2] Levytykset sijoittuvat 1980-luvulle, jolloin Brelin lauluja alettiin esittää monissa suomalaisissa teattereissa Eric Blaun ja Mort Shumanin revyynä Laulusi elää, Brel[3] (alun perin Jacques Brel is Alive and Well and Living in Paris, 1968[4]).

Ranskaksi laulun ovat Brelin lisäksi levyttäneet muun muassa Juliette Gréco (1971), Isabelle Aubret (1975) ja Sylvie Vartan (1995).

  1. Hakutulos kappaleelle Vanhojen rakastavaisten laulu Suomen äänitearkisto ry. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 7.6.2018.
  2. Hakutulos kappaleelle Laulu vanhoista rakastavaisista Suomen äänitearkisto ry. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 7.6.2018.
  3. Hakutulos Brel Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 7.6.2018.
  4. Eric Blau, a Creator of ‘Jacques Brel’ Show, Dies at 87 The New York Times. 24.2.2009. Viitattu 7.6.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Vanhojen rakastavaisten laulu”, Suuri toivelaulukirja 17, s. 152–153. F-musiikki, Suuri suomalainen kirjakerho, 2003.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:La Chanson des vieux amants