Kultanaamamaina
| Kultanaamamaina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kottaraiset Sturnidae |
| Suku: | Kultamainat Mino |
| Laji: | dupontii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mino dumontii |
|
| Katso myös | |
Kultanaamamaina (Mino dumontii) on Kaakkois-Aasiassa Indonesiassa sekä Oseanian alueella Papua-Uudessa-Guineassa ja Salomonsaarilla elävä kottaraisiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan kultanaamamaina on noin 25 cm.[2] Höyhenpuvultaan kultanaamamaina on pääosin kiiltävän musta. Nokka, koivet ja lähes paljaat alueet silmien ympärillä ja kurkussa ovat keltaiset. Alaperä on keltainen ja pyrstön alapuoli sekä yläperä valkoiset. Kultanaamamaina muistuttaa kultamainaa (Mino anais), mutta eroaa siitä kultamainan keltaisen rinnan ja kaulan perusteella.[2]
Elinympäristö ja -tavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultanaamamainan elinympäristöä ovat rannikon ja sisämaan metsät yleensä 750 metrin korkeudella meren pinnasta. Toisinaan lajia on tavattu 1 500 metrin korkeudelta. Erityisesti kultanaamamaina viihtyy metsän reunoilla ja lähellä viljelysalueita.[2]
Kultanaamamainat istuvat usein korkealla puissa päästellen raakkuvia kutsuääniä. Laji saattaa kerääntyä hedelmäpuihin yhdessä muiden hedelmiä syövien lintujen kanssa.[2]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaras munii 2–4 munaa, joita haudotaan kaksi viikkoa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ravintona ovat hedelmät ja hyönteiset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Mino dumontii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 361. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691114958. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.3.2009). (englanniksi)
|