Kuitia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuitian kartano, etualalla kivinen kartanolinna.

Kuitia (ruots. Qvidja) on 1400-luvulla rakennettu kartanolinna Paraisilla.

Paraisten kaupungissa Lemlahdensaaren pohjoisosassa sijaitseva Kuitian linna on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Sen rakentamisen pani alulle valtaneuvos Joachim Fleming oletettavasti 1480-luvulla. Jo aiemmin Kuitia mainitaan asuttuna kartanona 1400-luvun alussa. Sen varhaisin tunnettu omistaja oli Turun piispa Maunu Tavast. Vuonna 1439 hän lahjoitti kartanon veljelleen Jöns Olofinpojalle sekä tämän vaimolle Marta Klauntyttärelle, joka oli Turun linnan päällikön Klaus Lydekenpoika Djäknin tytär. Joachim Fleming oli Marta Klauntyttären tyttärenpoika, ja hän peri Kuitian vuonna 1477.

Maantieteellisesti Kuitia sijaitsee 400 metriä merestä, Pitosalmesta. Keskiajalla meri lainehti lähellä kartanoa, sillä lähimmät rantapellot ovat alle kymmenen metriä korkeammalla kuin nykyinen merenpinta. Kivilinna rakennettiin niinä levottomina aikoina, jolloin juutit purjehtivat ja ryöstivät Suomen rannikkoa. Sillä on varmasti ollut myös puolustuksellinen tarkoitus. Aivan lähellä on korkea mäki, meren puolelta jyrkkärinteinen Råbäckbergen, joka on saattanut olla muinainen linnavuori.

Kuitian kartanon päärakennus vuonna 1911.

Kuitian linna on rakennettu luonnonkivistä muuraamalla. Tiiliä on käytetty ovien ja ikkunoiden pieliin sekä kellariholveihin. Linnassa on kellarikerroksen päällä kolme kerrosta, joihin pääsee keskellä taloa olevaa portaikkoa. Eteläpäässä on poikittain kivinen siipirakennus, joka on ilmeisesti rakennettu samaan aikaan päälinnan kanssa, mutta josta mahdollisesti on myöhemmin purettu kaksi ylintä kerrosta. Linnan rakennutti valmiiksi Joachimin poika, amiraali ja valtaneuvos Erik Fleming.

Qvidja, eli Kuitia Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Tilan uusi, kivilinnan lähellä sijaitseva päärakennus, on rakennettu 1700- ja 1800-luvulla. Kartano on ollut jatkuvasti asuttuna, ja se oli af Heurlinin suvun omistuksessa 1800-luvulta 2010-luvulle. Viimeksi kartanon omistajana oli agronomi ja maatalousyrittäjä Anders af Heurlin. Vuonna 2014 kartanon osti Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin ja ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta.[1] Kartano on suojeltu asemakaavalla vuonna 1997 ja sen viimeisin peruskorjaus valmistui vuonna 2022. Saneerauksen pääsunnittelijana toimi Saatsi arkkitehdit Oy.[2]

Herlin ja Kankaanrinta ovat perustaneet Kuitiaan koetilan, jossa harjoitetaan mahdollisimman vähän Itämerta kuormittavaa maataloutta, tutkitaan hiilensidontaa ja kehitetään ympäristöystävällisiä lannoitteita. Maatilalla on yhteensä 250 hehtaaria viljelysmaata, jossa kasvaa tällä hetkellä vehnää, kauraa, ohraa ja sokerijuurikkaita. Tavoitteena on, että maatilalla kehitetään entistä parempia lannoitteita ja yhä tehokkaampia luonnonmukaisia viljelymenetelmiä. Tulevaisuudessa tilalla aletaan harjoittaa myös karjankasvatusta. Kartano on mukana CarbonToSoil -projektissa.[3]

Vuonna 2009 Museovirasto määritteli Kuitian kartanolinnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4]

Vuonna 1951 ilmestyneen seikkailuelokuvan Sadan miekan mies ulkokuvaukset tehtiin Kuitian kartanon ympäristössä.

  1. Vähä-Koskela, Jouko: Kuitian historiallinen kartano Paraisilla Ilkka Herlinille. Turun Sanomat, 17.12.2014, 110. vsk, nro 344, s. 6.
  2. Päärakennus Qvidja Gård – Saatsi Arkkitehdit www.saatsi.fi. Viitattu 19.3.2023.
  3. Ruokamme on lähes täysin maaperän varassa, mutta maailman viljelysmaat tuhoutuvat vauhdilla – ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta etsii keinoja kadon estämiseksi Qvidjan koetilalla Paraisilla yle.fi. Viitattu 19.3.2023.
  4. Kuitian kartanolinna Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]