Kiinteistöoikeus
Kiinteistöoikeus on oikeustieteessä oikeudenala, jonka piiriin kuuluu kiinteistöyksiköiden muodostamista, niiden välisiä käyttösuhteita (kuten esimerkiksi rasitteita) ja käyttösopimuksia sekä maanvuokraa koskeva lainsäädäntö ja oikeuskysymykset. Laajasti määriteltynä kiinteistöoikeus on oikeudenala, joka koskee kiinteistöjä. Joissakin maissa kiinteistöoikeutta vastaa lähinnä maaoikeus (engl. land law, saks. Bodenrecht). Suomessa maaoikeus on vakiintumaton käsite, joka esiintyy tavallisesti osana maa- ja vesioikeus -nimitystä. Suomessa maaoikeuden piiriin kuuluu kiinteistöoikeuden ohella asutus- ja maanhankintalainsäädäntö, maa- ja metsätalouslainsäädäntö sekä lunastuslainsäädäntö.[1] Kiinteistöoikeudella on läheinen suhde talousoikeuden joihinkin osa-alueisiin, kuten ympäristötalouteen ja kiinteistötalouteen, jotka perinteisesti sijoitetaan talousoikeuden piiriin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II palstat 256–257.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa II palstat 556–557.