Kiinnekirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiinnekirja oli tuomioistuimen antama todistus kiinteistön uudelle omistajalle siitä, että tämä oli saanut saannolleen lainhuudon ilman, että saantoa oli moitittu. Kiinnekirja päätti lainhuudatusmenettelyn, josta määrättiin ensimmäisen kerran vuoden 1734 lakiin sisältyneessä maakaaressa. Useimmissa tapauksissa saannolle oli saatava kolme lainhuutoa ennen kiinnekirjan antamista. Tiedot lainhuutojen myöntämisajankohdista merkittiin kiinnekirjaan. Kiinnekirjoja ei ole annettu enää vuoden 1931 jälkeen aloitetuissa lainhuudatuksissa.[1]

  1. Otavan Iso Tietosanakirja, 4. osa, Keuruu 1962, palsta 958,