Kepolan työväentalo
| Kepolan työväentalo | |
|---|---|
 Kepolan työväentalo |
|
| Osoite | Kokemäentie 18 |
| Sijainti | Kepola, Köyliö, Säkylä |
| Valmistumisvuosi | 1921 |
| Rakennuttaja | Kepolan Työväenyhdistys ry |
| Omistaja | Köyliön Sosialidemokraatit |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
| Kerrosluku | 1 |
| Kerrosala | 300 m² |
 |
|
Kepolan työväentalo on Säkylän Köyliössä Kepolan taajamassa sijaitseva työväentalo. Työväentalolla on rakennushistoriallista ja historiallista arvoa.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kepolan työväenyhdistys perustettiin vuoden 1910 alussa. Maaliskuussa yhdistys liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen.[1] Kepolan työväenyhdistys oli Köyliön pitäjän ensimmäinen työväenyhdistys. Jäseniä oli vuoden lopulla 35. Jo ensimmäisenä toimintavuotena yhdistys perusti kirjaston, johon hankittiin 33 nidettä.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tontin saaminen omaa taloa varten osoittautui vaikeaksi. Köyliön muilla työväenyhdistyksillä oli jo oma talo, mutta Kepolasta sellainen vielä puuttui. Yhdistys kääntyi vuonna 1917 ensin Järnefeltin veljesten puoleen, jotka eivät kuitenkaan halunneet antaa tonttia yhdistykselle. Seuraavaksi yhdistys kääntyi Köyliön Vanhankartanon omistajan, vapaaherra Axel Cedercreutzin puoleen, koska suurin osa kartanon alustalaisista kuului Kepolan työväenyhdistykseen. Tontti jäi kuitenkin saamatta.[3] Syyskuussa 1917 yhdistys sai lopulta ostettua tontin lohkotilalliselta 500 markan hinnasta. Tarkoituksena oli ryhtyä rakennuspuuhiin seuraavana kesänä.[4]Suomen sisällissota sotki kuitenkin suunnitelmat. Rakennushanketta edistettiin sodan aikana. Yhdistys oli ostanut puita rakennustarpeiksi Pryhtin metsästä n. 20 kilometrin päästä työväentalon tontista. Paikalliset punakaartilaiset määräsivät muutamia talollisia ajamaan tukit tontille sodan aikana, mutta sodan jälkeen suojeluskuntalaiset takavarikoivat rakennustarpeet. Työväenyhdistys vaati ja sai ne kuitenkin myöhemmin takaisin. Syksyllä 1921 talo oli vihdoin valmis.[5]
Taloa laajennettiin ja kunnostettiin kesän ja syksyn 1931 aikana. Taloon rakennettiin uusi näyttämö ja vahtimestarin asunto. Talon sisäpinnat maalattiin ja tapetoitiin sekä uusittiin sähköjohdot. Uudistetun talon tupaantuliaisia vietettiin marras-joulukuun vaihteessa 1931.[6]
Alkuperäinen kate päre vaihdettiin peltikattoon vuonna 1938. Hirsirunkoinen talo vuorattiin laudoilla ja maalattiin punaiseksi vuonna 1973. Samalla uusittiin talon kuistit. Seuraavana vuonna tehtiin laajempia kunnostustöitä. Sisäseinien tapetoidut pinnat peitettiin lastulevyillä, paneelit saivat jäädä. Näyttämö purettiin, taloon asennettiin vesijohto ja viemäri sekä rakennettiin wc-tilat. Osa ovista uusittiin vuonna 1975. Talossa on juhlasali, keittiö, eteinen ja ravintola.[7]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1920-luvulla talolla järjestettiin kerran viikossa opiskelutilaisuuksia, joissa oli monipuolinen ohjelma.[8] Yhdistyksen ompeluseura valmisti ahkerasti tuotteita arpajaisten palkinnoksi. Toiminta oli vilkasta erityisesti talvisin. Yhdistyksen jäsenistä suurin osa oli pienviljelijöitä tai palkkatyössä maataloissa, joten kesällä työväenyhdistyksen harrastuksille ei ollut juuri aikaa.[9] Yhdistyksen toiminta jatkui vilkkaana 1930-luvulla. Vuoden 1933 aikana yhdistys järjesti 39 ohjelmallista iltamaa, yhdet naamiaiset ja yhdet tanssi-iltamat. Yhdistys järjesti vuoden aikana myös yhdet arpajaiset, joiden tuloilla rakennusvelkaa saatiin pienennettyä huomattavasti. Talolla kokoontui näytelmäseura ja Voimistelu- ja urheiluseura Kaiku sai harjoitella talolla ilmaiseksi.[10] Työväenyhdistys herätti myös henkiin vanhan köyliöläisen perinteen, juhannusjuhlan, joka kokosi pääasiassa nuorta väkeä läheltä ja kaukaa, jopa kymmenien kilometrien päästä.[11] Työväentalolla majoitettiin sotavankeja vuonna 1943.[7]
1980-luvulla työväentalo oli yhdistyksen omassa käytössä ja siellä järjestettiin kokouksia, nuorisotoimintaa, tansseja, elokuvia ja juhlia.[7] 2010-luvulla oma käyttö oli vähäistä, yhdistys järjesti lähinnä kokouksia ja illanviettoja. Talon ahkerimpia käyttäjiä olivat Köyliön Lallit, jotka järjestivät viikoittain bingoillan sekä Köyliön-Säkylän Eläkkeensaajat, jotka kokoontuivat talolla noin kerran viikossa. Työväentalolla järjestettiin huutokauppoja kerran kuussa.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sosialisti 7.3.1910 no 54 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Matti Turkia, toimittaja: SDP:n puoluetilasto 1910 Sos.dem. puolue/ Työväen Arkisto. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Sosialidemokraatti 12.4.1917 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022. [vanhentunut linkki]
- ↑ Sosialidemokraatti 8.9.1917 no 107 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Suomen Työmies 18.8.1921 no 187 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Uusi Aika 26.11.1931 no 136 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ a b c Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.
- ↑ Uusi Aika 3.12.1927 no 141 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Uusi Aika 3.7.1930 no 73 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Uusi Aika 24.2.1934 no 24 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Uusi Aika 22.6.1937 no 71 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Leskelä, Anssi: SDP:n työväentalot. Työväen Sivistysliitto, 2018.