Karkeakarvainen slovakianseisoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Slovakianseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa  Slovakia
Määrä Suomessa 10[1]
Rodun syntyaika 1950-luvun loppu
Alkuperäinen käyttö kanalintujen metsästys (seisova ja noutava lintukoira)
Nykyinen käyttö metsästys
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä slovenský hrubosrstý stavač, Wire-haired Slovakian Pointer, Slovakian Wire-haired Pointer[3], braque slovaque à poil dur, Slowakischer Rauhbart, braco eslovaco de pelo duro, slovaki karmikarvaline linnukoer, Slovakian Pointing Griffon[3]
FCI-luokitus ryhmä 7 Seisovat lintukoirat
alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset
#320
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 62–68 cm;
narttu 57–64 cm
Väritys harmaa, rusehtavan harmaa, harmaa mustin laikuin

Karkeakarvainen slovakianseisoja (slovakiksi slovenský hrubosrstý stavač) eli ohar on slovakialainen koirarotu. Se on Slovakiassa melko suosittu.[4]

Slovakianseisoja tuo mieleen karkeakarvaisen weimarinseisojan. Se on jalopiirteinen, keskivahva ja vankkarakenteinen olematta kuitenkaan raskas. Pää ja kaula ovat korkea-asentoiset. Pää on riittävän pitkä, kallo suorakaiteen muotoinen ja otsapenger kohtalaisen viisto. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja meripihkan väriset; aivan kuten weimarinseisojalla, myös tämän rodun pennuilla silmät voivat olla taivaansiniset. Korvat ovat riippuvat, suhteellisen pitkät ja kärjistä pyöristyneet. Kuono on riittävän syvä, leveä ja suunnilleen kallon pituinen, kuononselkä suora, kirsu suuri ja tumma. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on leveä ja riittävän pitkä, selkä vaakasuora. Vatsaviiva on kohtalaisen ylösvetäytynyt. Koiran metsästäessä hännän asento on vaakasuora, levossa alaspäin riippuva. Häntä on Slovakiassa perinteisesti typistetty puoleen alkuperäisestä pituudestaan. Karvapeite on karkea, sileä ja noin 4 cm pitkä, ja muodostaa kuonon alaosaan "viikset". Väri on aina harmaa, virallisesti "rusehtavan harmaa"; rotumääritelmän mukaan siinä esiintyy eri vivahteita, mutta käytännössä koira näyttää yleensä samanväriseltä kuin joko weimarinseisoja (tasaisen hopeanharmaa) tai saksanseisoja (harmaa mustin laikuin/päistärikkö). Urosten säkäkorkeus vaihtelee 62–68 cm ja narttujen 57–64 cm välillä.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slovakianseisoja on tottelevainen ja helposti koulutettavissa. Se sekä seisoo että noutaa riistan.[5]

1950-luvun lopulla Slovakiassa risteytettiin keskenään harmaa tšekinseisoja-uros ja Australiasta tuotu weimarinseisoja-narttu.[4] Toiset lähteet mainitsevat jalostukseen käytetyn myös karkeakarvaista saksanseisojaa.[2][3] Uusi rotu rekisteröitiin Tšekkoslovakiassa alun perin nimellä "karkeakarvainen weimarinseisoja" (Hrubosrstý Weimarský Stavač) ja slovakialaiset kasvattajat ja harrastajat pyysivät myös Saksan weimarinseisojaklubia tunnustamaan rodun karkeakarvaisena weimarinseisojana. Kun todettiin, etteivät saksalaiset hyväksyisi rotua kyseisellä nimellä, sille keksittiin uusi nimi: karkeakarvainen slovakianseisoja. Tällä nimellä se saavutti lopulta myös FCI-tunnustuksen vuonna 1983. Vielä nykyisinkin rodun kotimaassa sitä risteytetään mm. karkeakarvaisen saksanseisojan, lyhytkarvaisen saksanseisojan ja villakoirapointterin kanssa.[4]

  1. Slovakianseisoja, karkeakarvainen. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 2.2.2019.
  2. a b Slovakian Wirehaired Pointer. American Kennel Club. Haettu 2.2.2019.
  3. a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 215-275. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  4. a b c Tammelin, R. Karkeakarvainen slovakianseisoja. Saksanseisojakerho ry, 2013. Haettu 2.2.2019.
  5. a b Karkeakarvainen slovakianseisoja: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.2.2019.