Ingrid Daubechies
| Ingrid Daubechies | |
|---|---|
.jpg) Ingrid Daubechies vuonna 2005 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1954 Houthalen-Helchteren, Belgia |
| Kansalaisuus | belgialainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Vrije Universiteit Brussel |
| Väitöstyön ohjaaja | Jean Reignier ja Alex Grossmann |
| Tutkimusalue | matematiikka, fysiikka |
| Tunnetut työt | aallokkeet |
| Aiheesta muualla | |
| www.pacm.princeton.edu/~ingrid | |
Ingrid Daubechies (s. 17. elokuuta 1954 Houthalen, Belgia)[1] on belgialainen fyysikko ja matemaatikko, joka tunnetaan uraauurtavasta työstään aallokkeiden parissa.[1]
Hänen työtään on sovellettu laajasti kuvankäsittelyssä ja aika-taajuusanalyysissä. Hänen merkittäviä saavutuksiansa ovat kompaktikantajaisten aallokkeiden sekä biortogonaalisten aallokekantojen kehittäminen. Näitä sovelletaan nykyään yleisesti digitaalisen datan pakkauksessa, esimerkiksi JPEG 2000:n häviöllisessä ja häviöttömässä versiossa sekä digimuotoisten elokuvien levityksessä[2].[3]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ingrid Daubechies’n vanhemmat ovat Marcel ja Simone Daubechies. Hänen isänsä oli kaivosinsinööri ja äitinsä kriminologi. Daubechies opiskeli Vrije Universiteit Brusselissä fysiikkaa, josta valmistui 1975. Valmistumisen jälkeen hän jatkoi yliopiston teoreettisen fysiikan osastolla jatko-opiskelijana ja tutkimusassistenttina. Tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1984 asti. Hän väitteli tohtoriksi 1980. Hänen tutkintonsa kuului matemaattisen fysiikan piiriin.[2] Vuonna 1987 Daubechies muutti pysyvästi USA:han naituaan miehensä A. Robert Calderbankin, ja aloitti työskentelyn AT&T:n Bell-laboratoriossa[2].[1]
Vuonna 1987 Daubechies teki läpimurtonsa allokkeiden parissa. Sen jälkeen hän jatkoi Bell-laboratoriossa, mutta opetti välillä myös Rutgersin ja Michiganin yliopistoissa. Vuonna 1992 hän julkaisi kirjan Ten lectures on wavelets. Vuonna 1993 hän siirtyi matematiikan professoriksi Princetonin yliopistoon[2].[1]
Vuonna 2010 hänet valittiin ensimmäisenä naisena Kansainvälisen matemaattisen unionin IMUn puheenjohtajaksi.[4] Hän toimi puheenjohtajana vuosina 2011–2014.[5]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- (1992) Ten Lectures on Wavelets. Philadelphia: SIAM. ISBN 0-89871-274-2.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Kemppainen: Aallokkeet ja funktioavaruudet 14.10.2004. Oulun yliopisto. (suomenkielisten termien lähde)
- Larry Riddle: Ingrid Daubechies 26.12.2018. Agnes Scott College. Viitattu 18.4.2019. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d J. J. O'Connor & E. F. Robertson: Ingrid Daubechies MacTutor History of Mathematics archive. syyskuu 2013. School of Mathematics and Statistics University of St Andrews, Scotland. Viitattu 18.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ingrid Daubechies: Scientific Trajectory: A Short First-Person Narrative (päiväämätön). John Simon Guggenheim Memorial Foundation. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ Pioneer Prize -palkinnon perustelut lähteessä Riddle 2018.
- ↑ Riddle 2018
- ↑ IMU Executive Committee Organization. International Mathematical Union (IMU). Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
