Ignaz Trebitsch-Lincoln

Trebitsch-Lincoln noin vuonna 1915.

Ignaz Timothy Trebitsch-Lincoln, alkup. nimi Ignácz Trebitsch (4. huhtikuuta 1879 Paks, Itävalta-Unkari – 6. lokakuuta 1943 Shanghai, Kiina) oli unkarinjuutalaista syntyperää ollut seikkailija ja huijari. Hän oli elämänsä aikana protestanttisena lähetyssaarnaaja, anglikaanisen kirkon pappi, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen jäsen, saksalaisena oikeistopoliitikko ja vakoilija, natsien yhteistoimintamies ja viimeksi buddhalaisluostarin apotti Kiinassa.

Trebitsch-Lincoln syntyi ortodoksijuutalaiseen perheeseen Paksin kaupungissa Unkarissa. Hänen isänsä Náthán Trebitsch oli kotoisin Määristä. Perhe muutti sitten Budapestiin, ja Trebitsch-Lincoln meni koulusta päästyään opiskelemaan Unkarin kuninkaalliseen teatterioppilaitokseen. Hän joutui kuitenkin näpistelyn takia vaikeuksiin poliisin kanssa. Vuonna 1897 hän pakeni ulkomaille ja asettui Lontooseen, jossa hän tutustui kristillisiin lähetystyöntekijöihin ja kääntyi kristinuskoon. Hänet kastettiin joulupäivänä 1899, ja hän lähti sitten Saksaan Breklumissa Schleswig-Holsteinissa sijainneeseen luterilaiseen seminaariin opiskelemaan papiksi. Hänet lähetettiin sitten Kanadaan tekemään lähetystyötä Montrealin juutalaisten keskuudessa, ensin presbyteerien ja sitten anglikaanien edustajana. Trebitsch-Lincoln palasi Englantiin 1903 stipendinsä suuruudesta syntyneen riidan jälkeen.

Trebitsch-Lincoln tutustui Englannissa Canterburyn arkkipiispaan ja pääsi hänen avullaan kirkolliseen virkaan Kentiin Appledoreen. Siellä hän tapasi suklaamiljonääri Seebohm Rowntreen, joka oli myös merkittävä Englannin liberaalipuolueen jäsen. Hän pääsi Rowntreen yksityissihteeriksi, ja vuonna 1909 hänet nimitettiin Rowntreen tuen ansiosta liberaalipuolueen parlamenttiehdokkaaksi Durhamin kreivikunnassa sijainneeseen Darlingtoniin, vaikka hän oli vielä Unkarin kansalainen. Trebitsch-Lincoln sai Britannian kansalaisuuden toukokuussa 1909. Hän voitti tammikuussa 1910 Darlingtonissa pidetyt vaalit ja pääsi Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneeseen. Trebitsch-Lincoln joutui kuitenkin pian talousvaikeuksiin, sillä parlamentin jäsenille ei tuolloin maksettu palkkaa. Kun uudet vaalit järjestettiin joulukuussa 1910, hän ei sen vuoksi voinut asettua ehdokkaaksi ja menetti siten edustajapaikkansa.

Ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Trebitsch-Lincoln oli mukana useissa epäonnistuneissa liikeyrityksissä. Pyrkiessään ansaitsemaan rahaa öljyteollisuuden alalla hän oleskeli muun muassa Romaniassa Bukarestissa. Hän palasi sitten Lontooseen ja tarjoutui toimimaan Englannin hallituksen vakoojana. Kun tarjous hylättiin, Trebitsch-Lincoln matkusti Hollantiin ja pääsi siellä saksalaisten palvelukseen kaksoisagentiksi. Englantiin palattuaan hän vältti täpärästi pidätyksen ja lähti vuonna 1915 Yhdysvaltoihin. Siellä hän otti yhteyttä Saksan sotilasasiamiehenä toimineeseen Franz von Papeniin, mutta Saksan hallituksen neuvosta tämä kieltäytyi olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Trebitsch-Lincoln kertoi sitten vaiheistaan New York World Magazine -lehdelle, jossa julkaistiin artikkeli otsikolla ”Revelation of I. T. T. Lincoln, Former Member of Parliament Who Became a Spy” (’I. T. T. Lincolnin paljastuksia: Kuinka entisestä parlamentin jäsenestä tuli vakoilija’). Vuonna 1916 New Yorkissa julkaistiin vielä Trebitsch-Lincolnin kirja Revelations of an International Spy ('Kansainvälisen vakoojan paljastuksia'). Englannin hallitus sai Pinkertonin etsivätoimiston avulla selville Trebitsch-Lincolnin olinpaikan, ja hänet luovutettiin Englantiin. Luovustussopimuksen ehtojen perusteella häntä ei kuitenkaan voitu Englannissa tuomita vakoilusta vaan petoksesta. Trebitsch-Lincoln oli kolme vuotta Parkhurstin vankilassa Wightsaarella. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta vuonna 1919. Jo sitä ennen joulukuussa 1918 Trebitsch-Lincoln oli menettänyt Britannian kansalaisuuden.

Rahattomana pakolaisena Englannista karkotettu Trebitsch-Lincoln siirtyi nyt Weimarin tasavaltaan ja pääsi mukaan äärioikeistolaisten liikkeiden toimintaan ja tutustui muun muassa Wolfgang Kappiin ja Erich Ludendorffiin. Kappin kaappausyrityksen aikana maaliskuussa 1920 Trebitsch-Lincoln nimitettiin kaappaajien muodostaman hallituksen lehdistösensoriksi. Tässä tehtävässä hän tapasi päivää ennen kaappausyrityksen päättymistä Adolf Hitlerin, joka oli tullut paikalle lentokoneella Münchenista liittyäkseen mukaan kaappaukseen. Kappin kaappauksen epäonnistuttua Trebitsch-Lincoln pakeni Münchenin ja Wienin kautta Budapestiin. Hän oli edelleen mukana monarkististen ja muiden Valkoiseen internationaliin kuuluneiden taantumuksellisten ääriliikkeiden toiminnassa ja sai hoitaakseen Valkoisen internationaalin arkiston. Trebitsch-Lincoln myi kuitenkin haltuunsa saamansa aineiston eri maiden tiedustelupalveluille. Hän joutui Itävallassa oikeuteen maanpetoksesta, ja hänet tuomittiin ja karkotettiin maasta.

Trebitsch-Lincoln siirtyi sitten Kiinaan, jossa hän oli kolmen sotaherran, muun muassa Wu Peifun, palveluksessa. 1920-luvun lopulla Trebitsch-Lincoln kertoi saaneensa mystisen elämyksen, ja hän kääntyi buddhalaisuuteen ja ryhtyi munkiksi. Vuonna 1931 hänestä tuli apotti, ja hän perusti luostarin Shanghaihin. Kaikkien luostariin tulijoiden piti luovuttaa maallinen omaisuutensa Chao Kungin nimeä käyttäneelle Trebitsch-Lincolnille. Hänen kerrotaan myös ahdistelleen nunnia.

Vuonna 1937 Trebitsch-Lincoln siirtyi japanilaisten palvelukseen ja alkoi tehdä brittivastaista propagandaa. Kiinalaislähteiden mukaan hän kuitenkin samaan aikaa lähetti eurooppalaisiin lehtiin kirjeitä ja artikkeleita, joissa tuomittiin Japanin hyökkäystoiminta Kiinassa. Toisen maailmansodan alettua hän otti yhteyttä saksalaisiin ja tarjoutui tekemään heidän puolestaan propagandaa Kiinassa ja nostattamaan kaikki Kaukoidän buddhalaiset Britannian imperiumia vastaan. Gestapon edustajana Kaukoidässä toiminut Josef Meisinger olikin kiinnostunut suunnitelmasta. Tehtiin jopa ehdotus, että Trebitsch-Lincoln menisi saksalaisten agenttien mukana Tiibetiin toteuttamaan suunnitelmaa. 13. dalai laman kuoltua Trebitsch-Lincoln julistautui japanilaisten tuella uudeksi Dalai lamaksi, mutta tiibetiläiset eivät lähteneet tukemaan häntä. Saksassa Heinrich Himmler ja Rudolf Hess olivat kiinnostuneita Trebitsch-Lincolnin suunnitelmista, mutta Hessin lennettyä toukokuussa 1941 Englantiin tekemään rauhantarjoustaan Hitler hautasi kaikki nämä hankkeet. Trebitsch-Lincoln saattoi kuitenkin jatkaa edelleen yhteistyötään saksalaisten ja japanilaisten kanssa Shanghaissa.

Sen jälkeen kun Trebitsch-Lincoln lähetti Hitlerille kirjeen, jossa hän protestoi saksalaisen käynnistämää holokaustia vastaan, saksalaiset vaativat japanilaisia myrkyttämään hänet näiden miehitettyä Shanghain vuonna 1943. Ei tiedetä, toimivatko japanilaiset näin, mutta Trebitsch-Lincoln kuoli lokakuussa 1943 Shanghaissa kärsittyään vatsavaivoista.

Teokset

• Revelations of an international spy. R.M. McBride & Company, New York 1916
• Der grösste Abenteurer des 20. Jahrhunderts!? Die Wahrheit über mein Leben. Amalthea-Verlag, Leipzig-Zürich-Wien 1931
• Can war be abolished?. Kelly and Walsh, Shanghai 1932
• Dawn or doom of humanity. Shanghai Times, Shanghai 1937

Kirjallisuutta

• Bernard Wasserstein: The Secret Lives of Trebitsch Lincoln. Yale University Press 1988 ISBN 9780300040760

Aiheesta muualla

• Eliezer Segal: The Treacherous Mr. Trebisch
• Trebitsch-Lincoln - Conman curate of Appledore, Appledore Local History Society
• Gabor Holch : Alone and Surrounded: Ignatius Trebitsch Lincoln's final years in occupied Shanghai
• Kansainvälinen vakoilija, Britannian parlamentin jäsen, öljyasiamies, pappi, Balkanin poliitikko ja buddhalainen munkki, Helsingin Sanomat, 05.11.1937, nro 299, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot