Hammonjoki
| Hammonjoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Hollola |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Hammonjoen v−alue (14.246) |
| Pinta-ala | 44,61 km² [1] |
| Järvisyys | 0,18 % [1] |
| Pääuoman pituus | 16 km [2] |
| Pääuoman osuudet | Hammonjoki ←Sepänpuro ←Kiikunoja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Sepänpuron ja Laavijoen yhtymäkohta, Penakka [3] |
| Laskupaikka | Vesijärvi, Lahdenpohja [4] |
| Läpivirtausjärvet | Koveroistenjärvi |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 95 m [3] |
| Laskukorkeus | 81,4 m [4] |
| Korkeusero | 13,6 m |
| Pituus | 4 km [2] |
| Kaltevuus | 3,4 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hammonjoki on on Päijät-Hämeessä Hollolassa sijaitseva 4,0 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Sepänpuron ja Laavijoen yhtymäkohdasta ja laskee Vesijärveen Laitialanselällä. Se muodostaa Hammonjoen valuma-alueen (14.246) 16 kilometriä pitkästä pääuomasta sen alajuoksun osuuden.[3][4][5][2]
Määritelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tässä artikkelissa ei ole käytettävissä lähdetietoa siitä, mistä Hammonjoki alkaa. Hammonjokeen kuuluu tässä artikkelissa mukaan Koveroistenjärvi ja sen yläpuolinen jokiosuus Penakalla, joka alkaa Sepänpuron ja Laavijoen yhtymäkohdasta.[3] Koveroistenjärvi on muodostunut, kun joen Hammonjoen uoma on padottu Koveroisten sahan perustamisen yhteydessä vuosien 1939–1950 välisenä aikana.[6][7]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki alkaa Sepänpuron ja Laavijoen yhtymäkohdasta Penakassa. Joki virtaa metsämaalla loivassa jokilaaksossa ja alittaa yhdystien 14074 juuri ennen laskemistaan Koveroistenjärveen. Järven vedenpinta oli vielä 1950-luvulla korkeammalla ja se ulottui tielle asti. Tältä ajalta on muistona pieni lampi tien varressa.[7] Järvi on tasan kilometrin mittainen ja se jatkaa järven pohjoispäässä sijaitsevasta padosta, joka toimi aikoinaan vesisahan voimanlähteenä. Joki virtaa lyhyesti peltojen läpi ja se mutkittelee voimakkaasti Vesijärvelle asti, jossa sijaitsee toinen peltoalue. Muuten joki virtaa täälläkin metsämaiden läpi. Joen profiili on järven alapuolella aluksi jyrkkä, sillä se laskee ensimmäisen 800 metrin matkalla kahden korkeuskäyrän verran eli se putoaa viisi metriä. Joensuu sijaitsee Vesijärven Laitialanselän Lahdenpohjan etelärannalla Hammonpohjalla. Paikalla on kartoissa myös Säkkäränpohjan nimi. Lahti on matala ja siellä sijaitsee paikallinen venevalkama [8].[3][4]
Hammonjoen yläosassa sijaitsevat Penakankoski ja Isomyllykoski, joka laskee nykyään Koveroistenjärveen. Järven vedenpinnan alle on jäänyt osa Koveroistenkoskea. Viimeinen koski on Hammonkoski joen alajuoksulla. Hammonkosken kohdalla ylittää joen tie ja joki päättyy järvenrantaan, jossa on kesähuvila ja venepaikkoja.[9] Joki putoaa neljän kilometrin matkalla yli 13 metriä, jolloin sen kaltevuudeksi tulee 3,4 metriä kilometrillä.[4]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perhokalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hammonjoki jakautuu kahdeksi perhokalastusalueeksi. Alempi kalastusalue sijoittuu Vesijärven ja Koveroistenjärven väliin ja se on noin 1,5 kilometriä pitkä. Toinen kalastusalue on Koveroistenjärven yläpuolella oleva puolen kilometrin pituinen jokiosuus. Se alkaa ylhäällä Laavijoen ja Sepänpuron yhtymäkohdasta. Kalastajat tarvitsevat valtion Kalastonhoitomaksun ja Hammonjoen perhokalastusluvan. Perhossa ei saa käyttää väkäsellistä koukkua.[10][11][9]
Joella voi kalastaa koko vuoden, jos joki vain on talvellakin sula. Paras kalastusaika on toukokuusta syyskuuhun, kun vedenpinta on alhaalla ja vesi kirkasta. Yleisin saalis on kirjolohi, mutta saaliksi tulee myös puronieriä, taimen ja harjus. Joessa elää myös pikkunahkiainen.[10] Näistä puronieriä, taimen ja pikkunahkiainen ovat joessa luontaisesti lisääntyviä, mutta muut ovat istutuksilla tuettuja.[9]
Salpausselkä Geopark
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki on otettu mukaan Salpausselkä Geoparkin suosittelemiin vierailukohteisiin, sillä joen vedestä merkittävä osa on peräisin Ensimmäisen Salpausselän pohjavedestä. Kun sataa, vaihtuu vedenväri merkittävästi ja sateen vuoksi myös vedenpinnan korkeus vaihtelee. Joki on ainoa Vesijärven tulouomista, jolla on oma taimenkanta. Joki onkin perhokalastajien suosiossa ja tärkein pyyntikala on kirjolohi. Joki voi pysyä sulana talven ajan.[12]
Hammonjoen valuma-alue (14.246)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Vesijärven valuma-alueella (14.24), jonka Hammonjoen valuma-alueeseen (14.246) se luonnollisesti kuuluu. Vesijärven valuma-alueen pinta-ala on noin 514 neliökilometriä, josta Hammonjoen valuma-alue vie 44,6 neliökilometriä eli noin 8,7 %.[4][5][13] Valuma-alueen virtavesistö saa vetensä Ensimmäisen Salpausselän lähteistä, joista purkautuu harjumuodostelman pohjavettä maanpinnalle. Vesi on sen vuoksi Hammonjoessa kirkasta, mutta sateella ja kevättulvan aikana vesi samenee ja sen vedenlaatu heikkenee.[10]
Valuma-alueen pääuomaan kuuluu alajuoksulla Hammonjoki, keskijuoksulla Sepänpuro ja yläjuoksulla ainakin Kiikunoja. Pääuoman kokonaispituus on viranomaistietojen mukaan ainakin 16 kilometriä. Pääuoman huomattavin sivujoki on Laavijoki, joka alkaa Mussuonlähteistä ja yhtyy Sepänpuron alaosaan. Laavijoen valuma-alueen pinta-ala on 14 neliökilometriä.[2][3][14]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joki oli 1850-luvulla pääosin asumatonta aluetta, mutta Hatsinan kylässä sijaitsi kuusi maataloa. Joenvarsi oli raivattu niittymaaksi ja vain Hatsinan kylässä oli peltomaata. Joensuuhun on merkitty kaksi torppaa. Joessa toimi vesimylly nykyisen järven eteläpäässä ja kaksi muuta Sepänpuron varressa, jossa sijaitsi tuolloin pieni patolampi.[15]
Vuodet 1900–1970
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taloudellisessa kartassa vuodelta 1939 on koko joenvarsi raivattu varsin kapeaksi peltomaaksi. Raivattua joenvartta esiintyi myös nykyisten Laavijoen ja Sepänpuron varsilla. Ensimmäinen vesimylly on Rintalan mylly Isossa Söyringissä, jonka yläpuolella ei ole piirretty patolampea.[6]
Vuoden 1950 peruskartassa on Koveroisiin merkitty sahalaitos, jonka pato on muodostanut joen yläpuolelle yli kilometrin mittaisen patojärven. Myös Rintalan myllyn takana on pieni patolampi. Noin kilometrin verran ylempänä Asikkalantien varressa sijaitsee kartassa Sairakkalan mylly.[7] Saha sai puutavaraa ainakin omasta joesta, jossa harjoitettiin jossakin vaiheessa uittoa.[16]
Vuoden 1965 kartassa Koveroisten saha on saanut rinnalleen Rintalan sahan, mutta Sairakkalan myllyä ei ole muutettu sahaksi.[17]
Vuoden 1970 jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seutukunnan ja lähiseudun asukkaat muuttivat 1990-luvulla joen statuksen merkittäväksi perhokalastuskohteeksi. Sen puitteissa Hammonjoki, Laavijoki ja Sepänpuro kunnostettiin parantamalla niitä useasta kohdistaan kalataloudellisesti vuosina 2006–2007. Kunnostettuja kohtia olivat esimerkiksi Laavijoella, Sepänpuron Höylyn virtapaikalla, Rintalan myllykoskella ja Penakankoskella, Hammonjoen Isomyllykoskella, Kovistenkoskella ja Hammonkoskella. Kovistenkosken patoon tehtiin aukko Vesijärvestä jokea pitkin nouseville kaloille. Vuonna 2015 tehtiin vielä täydennyskunnostus. Tämän lisäksi kutusoraikkoja on käyty välillä pöyhimässä [16].[10][11][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c d Hammonjoen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ a b c d e f Hammonjoen alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ a b c d e f Hammonjoen suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ a b Hammonjoen valuma-alue (14.246) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ a b Suomen Taloudellinen Kartta 1:100 000. 37 (Hämeenlinna). Helsinki: Maanmittaushallituksen kartografinen toimisto, 1939. Timo Meriluodon karttakokoelma (JPEG) (viitattu 6.6.2024)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 2134 10 Hollola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1950. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.6.2024)
- ↑ Koveroistenjärvi, Hollola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ a b c d Korhonen, Miia: Hammonjoki, jättiputkien torjunta (torjuntasuunnitelma) (PDF) (HOLA LAKE II -hanke, s. 1–2) vesijarvi.fi. 2022. Hollolan kunta: Luontoturva ky. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ a b c d Hammonjoki lahdenperhokalastajat.fi. Lahti: Lahden perhokalastajat. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ a b Hammonjoki hollola.fi. 9.1.2024. Hollola: Hollolan kunta. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ Salpausselkä Geopark –kohdeopas (PDF) (s. 24) lahti.fi. 6/2022. Lahti. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ Vesijärven valuma-alue (14.24) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ Hammonjoen pääuoman alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.6.2024.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050743.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.6.2024) suomi
- ↑ a b Hammonjoella kunnostettiin taimenten kutupaikkoja vesijarvi.fi. 9.9.2020. Päijät-Hämeen Vesijärvisääriö. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2134 10 Hollola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.6.2024)
