Gustaf Magnus Schwartz
Gustaf Magnus Schwartz (21. elokuuta 1783 Helsinki – 25. maaliskuuta 1858 Tukholma) oli suomalaissyntyinen Ruotsin metalliteosten tarkastuslaitoksen tirehtööri, Ruotsin tiedeakatemian professori ja Tukholman teknologisen instituutin ylitirehtööri. Hänet tunnettiin myös keksijänä ja frenologian harrastajana.[1][2][3]
Schwartzin vanhemmat olivat helsinkiläinen kauppias, raatimies Petter Schwartz (k. 1793) ja hänen toinen puolisonsa Margareta Vilhelmina Philpp. Hän kävi Helsingin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1799. Schwartz suoritti Turun akatemiassa vuoritutkinnon 1801 ja hän oli sitten vuorikollegion auskultanttina. Schwartz teki tieteellisiä opintomatkoja Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Venäjälle, Tanskaan ja Itävaltaan.[1][2]
Schwartz oli Ruotsin metalliteosten tarkastuslaitoksessa kanslistina vuodesta 1805, 1. kontrollöörinä vuodesta 1811 ja ylitirehtöörinä 1816–1833. Hän toimi samalla Ruotsin tiedeakatemian fysiikan ja teknologian professorina vuodesta 1809 ja teknologisen instituutin ylitirehtöörinä 1826–1845. Schwartzista tuli Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuonna 1812. Hän teki useita maatalouskoneisiin liittyneitä keksintöjä ja perusti myös frenologisen museon.[1][2][3]
Schwartz oli naimisissa 1806–1817 Maria Sofia Brandin (k. 1817) kanssa ja vuodesta 1818 Caroline Corbin-Durdantin kanssa, liitto päättyi asumuseroon. Hän eli vuodesta 1843 alkaen avoliitossa kirjailijatar Marie Sophie Birathin kanssa, koska ei saanut avioeroa toisesta puolisostaan.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Handbok i oryktognosien. 1803
- Handbok i mineralogi. 1804
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
