Eurooppalainen lohikäärme
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Eurooppalainen lohikäärme on taruolento eurooppalaisessa kansanperinteessä ja mytologiassa.
Varhaiskeskiajalla ja sen jälkeen eurooppalainen lohikäärme on tyypillisesti kuvattu suurena, tulta hengittävänä, hilseilevänä, sarvimaisena ja liskomaisena olentona. Olennolla on myös kuvattu olevan nahkaiset, lepakkomaiset siivet, neljä jalkaa ja pitkä, lihaksikas, tarttuva häntä. Joissakin kuvauksissa on lohikäärmeitä, joilla on yksi tai useampi seuraavista ominaisuuksista: höyhenpeitteiset siivet, korvien röyhelöt, tuliset harjat ja selkärankaa pitkin kulkevat norsunluupiikit sekä erilaisia eksoottisia koristeita.
Kansantarinoissa lohikäärmeiden veren kerrotaan sisältävän ainutlaatuisia voimia, jotka pitävät ne hengissä pidempään tai antavat niille myrkyllisiä tai syövyttäviä ominaisuuksia. Kristillisessä kulttuurissa tyypillinen lohikäärme suojelee kullalla ja aarteilla täytettyä luolaa tai linnaa.[1] Paha lohikäärme yhdistetään usein suureen sankariin, joka yrittää tappaa sankarin. Hyvän lohikäärmeen sanotaan antavan tukea tai viisaita neuvoja. Roomalainen runoilija Vergilius kuvailee runossaan Culex[2] paimenta, joka taistelee suuren, kuristavan lohikäärmeen kanssa. Paimen kutsuu lohikäärmettä "serpentiksi" sekä "dracoksi". Tämä osoittaa, että Vergiliuksen aikaan nämä kaksi käsitettä saattoivat tarkoittaa samaa asiaa.
Vaikka lohikäärme on siivekäs olento, se asustaa yleensä maanalaisessa luolassa, mikä osoittaa sen olevan Maan muinainen olento.[3]
Nykyaikaiset lohikäärmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myöhäiskeskiajalta 1600-luvulle asti suosituissa tunnuskirjoissa lohikäärmettä pidetään ahneuden vertauskuvana. Lohikäärmeiden yleisyys eurooppalaisessa heraldiikassa osoittaa, että lohikäärmeet edustavat muutakin kuin ahneutta.
Nykyaikana lohikäärmeitä on pitkään kuvattu ahneina aarteenkeräilijöinä, jotka kaipaavat kultaa ja arvokkaita jalokiviä.[4][5] Tällaisissa tarinoissa, kuten Beowulf, aarteiden varastaminen herättää lohikäärmeessä raivoa. Fantasiassa on kuitenkin ollut suuntaus kuvata lohikäärmeitä alun perin positiivisessa valossa: liittolaisina vihollisten sijaan, kuten Walesin punainen lohikäärme ja Puolan velilohikäärme. Fantasian lohikäärmeitä pidetään yhä enemmän ihmisten ystävinä sekä erittäin älykkäinä ja jaloina olentoina, mutta ne ovat silti legendojen pelottavia petoja. Ne esitetään usein yksittäisten ihmisten suojelijoina ja läheisinä ystävinä.
Pterosaurusten fossiilien löytämisen jälkeen eurooppalaiset lohikäärmeet kuvataan usein ilman etujalkoja, seisomassa sekä kävelemässä pterosauruksen tavalla takajaloillaan ja siipien ranteilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ European Dragons American museum of natural history (amnh.org).
- ↑ Appendix Vergiliana: Culex thelatinlibrary.com.
- ↑ European dragon Academic Kids (academickids.com).
- ↑ European Dragon vs. Chinese Dragon: Lesson for Kids study.com.
- ↑ European Dragon – Legend of the European Dragon Medieval Chronicles (medievalchronicles.com).