Emil Danielsson (saarnaaja)
| Emil Danielsson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1878 |
| Kuollut | 1965 (86–87 vuotta) |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti |
merimies lähetyssaarnaaja |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Helluntaiherätys |
Emil Danielsson (1878–1965) oli suomalainen merimies ja suomalaisen helluntailiikkeen ensimmäinen lähetyssaarnaaja. Danielsson tuli uskoon 25-vuotiaana Kapkaupungissa norjalaisen siirtokunnan järjestämässä C. Shongin kokouksessa. Danielsson meni kasteelle vuonna 1903. Etelä-Afrikassa Danielsson avusti norjalaisia ja englantilaisia lähetyssaarnaajia Durbanin alueella. Joitain vuosia myöhemmin hän osallistui myös englantilaisen baptistilähetyksen työhön Kenian Kisumussa. Vuonna 1911 Danielsson osallistui Thomas Ball Barrattin kokouksiin Oslossa. Danielsson oli Barrattin avustaja tämän lähetystyömatkoilla Suomeen.[1]
Vuonna 1912 Danielsson siunattiin helluntaiherätyksen lähetyssaarnaajan tehtävään. Danielsson toimi lähetyssaarnaajana Keniassa vuoteen 1919 saakka. Danielsson toimi suurimman osan työkaudestaan norjalaisten lähetyssaarnaajien työyhteydessä. Danielsson anoi siirtomaahallitukselta maata oman lähetysaseman avaamiseksi, mutta sai vuonna 1914 kieltävän vastauksen. Suomeen palattuaan Danielsson avioitui. Aikeet paluusta lähetyssaarnaajaksi peruuntuivat, kun Danielssonin puoliso sairastui vakavasti ja kuoli. Puolisonsa kuoleman jälkeen Danielsson teki lähetystyötä kotimaassa asuen muun muassa Hirvensalmella sekä Kinnulassa.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahonen, Lauri K.: Suomen helluntaiherätyksen historia. Vapaan teologisen seuran julkaisuja. Hämeenlinna: Päivä, 1994. ISBN 951-622-603-5.