Eino Nikupaavola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Ensio Nikupaavola (16. marraskuuta 1905 Viipuri10. kesäkuuta 1981 Tampere) oli suomalainen juristi, joka toimi muun muassa Valtion poliisikoulun johtajana.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eino Nikupaavolan vanhemmat olivat rautasorvaaja Karl Viktor Nikupaavola ja Fanny Emilia Wallenius. Hänen puolisonsa 1934–1951 oli Ragnhild Hedvig Roine ja vuodesta 1952 Hely Pirkko-Liisa Juurinen. Kääntäjä Renne Nikupaavola oli Eino Nikupaavolan poika ensimmäisestä avioliitosta. Eino Nikupaavola tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta 1925 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1932, varatuomarin arvon hän sai 1936. Nikupaavola valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1941 ja lisensiaatiksi 1949 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1954.[1]

Nikupaavola oli nimismies Muonion piirissä 1933, Muolaan piirissä vuodesta 1934 ja Jaakkiman piirissä 1938–1940. 1930-luvulla Nikupaavola toimi myös Rajajoen kihlakunnan vt. kruununvoutina, Viipurin vt. lääninreviisorina ja Kurkijoen kihlakunnan vt. kruununvoutina. Viipurin läänin ylimääräinen apulaispoliisitarkastaja hän oli 1939–1940, valtiovarainministeriön arvioimislautakuntien tarkastaja ja ylimääräinen esittelijä 1940–1944, Kalajoen nimismies 1944–1946, Kuopion läänin poliisitarkastaja 1946–1948 ja Valtion poliisikoulun johtaja 1948–1955. Hän oli korkeimman oikeuden ylimääräinen virkamies 1953, ylimääräinen esittelijä 1954 ja nuorempi oikeussihteeri 1955–1957, Hauhon tuomiokunnan tuomari 1957–1963 ja Pirkkalan tuomiokunnan tuomari 1963–1973. [1][2]

  • Yhteiskiinnityksestä I, 1953 (väitöskirja)
  1. a b c Sundström, Mia: Nikupaavola, Eino (1905–1981) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.5.2024.
  2. Poliisineuvos Eino Nikupaavola 60-vuotias. Uusi Suomi, 16.11.1965, nro 310, s. 19. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.5.2024. (ei-vapaa)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]