Demjanskin motti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demjanskin motti
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Saksalaisia joukkoja Demjanskin lähistöllä, 21. maaliskuuta 1942.
Saksalaisia joukkoja Demjanskin lähistöllä, 21. maaliskuuta 1942.
Päivämäärä:

21. helmikuuta – maaliskuu 1942

Paikka:

Demjansk, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

 Saksa

 Neuvostoliitto

Komentajat

Saksa Walter von Brockdorff-Ahlefeldt
Saksa Walther von Seydlitz-Kurzbach

Neuvostoliitto Pavel Kurotškin

Vahvuudet

100 000 sotilasta

400 000 sotilasta

Tappiot

48 000 kaatunutta
140 000 haavoittunutta

200 000 kaatunutta
400 000 haavoittunutta

Demjanskin motti kartalla.

Demjanskin motti oli Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu toisessa maailmansodassa. Keskustan armeijaryhmän rintaman eteläosassaselvennä neuvostojoukot onnistuivat motittamaan 100 000 akselivaltojenselvennä sotilasta Demjanskin.

Saarroksiin joutuivat muun muassa Saksan 12., 30., 32., 123. ja 290. jalkaväkidivisioonat sekä SS-divisioona Totenkopfin, Reichsarbeitsdienstin (RAD:n), Ordnungspolizein ja Organisation Todtin joukkoja sekä avustavia lisäjoukkoja. Puna-armeija loi pienemmän motin myös Holmiin noin 100 kilometrin päähän lounaaseen Demjanskista.

Demjanskin motti kesti 13 päivää 8.–21. helmikuuta ja Holmin motti 108 päivää 23. tammikuuta – 5. toukokuuta 1942. Demjanskin ja Holmin mottien onnistui sitoa venäläiset hyökkäysjoukot ja siten eteneminen saatiin pysähtymään tällä rintamaosuudella. Saksalaiset onnistuivat lopulta pääsemään motista 21. huhtikuuta 1942 ja torjumaan puna-armeijan hyökkäykset. Mottia huollettiin ilmateitse huhtikuuhun asti, kunnes yhteys päärintamaan saatiin palautettua.

Taistelun seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demjanskin ilmasilta vaikutti myönteisenä esimerkkinä siihen, että Saksan sodanjohto uskoi myöhemmin Stalingradin motin huollon onnistuvan myös lentokoneilla. Puna-armeijan hyökättyä Adolf Hitler kielsi kenraaleita ehdottomasti perääntymästä parempiin puolustusasemiin ja vaati, että valloitetuista alueista ei saanut luopua. Myöhemmin Hitler katsoi, että hänen valitsemansa strategia pelasti keskustan armeijaryhmän tuholta talvella 1941 ja se vahvisti hänen uskoaan omiin sotilasstrategikon kykyihinsä. Talvella 1941 koetut tappiot lisäsivät Hitlerin armeijan kenraaleita kohtaan tuntemaa epäluuloa, samoin kuin Hitlerin esikuntansa vastustuksesta huolimatta vaatiman siilipuolustustaktiikan onnistuminen muun muassa Demjanskin motissa.

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: taistelukuvaus ja puna-armeijan joukkojen kuvaus puuttuuvat