Colapesce

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eteläitalialaista kansansatua. Italialaisesta artistista katso Colapesce (laulaja)

Colapesce (myös Cola Pesce) on eteläitalialainen kansansatu, joka on kirjoitettu muistiin 1100-luvulla. Siitä on kahdeksantoista versiota, joista sisilialainen ja napolilainen ovat tunnetuimmat. Tarina tunnetaan myös muualla Välimeren alueella. Colapescen legendassa on yhtymäkohtia Nikolaos Ihmeidentekijään.[1][2]

Palermolainen legenda

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messinassa eli kalastajanpoika Nicola (Cola), joka pienestä pitäen oli viihtynyt merellä kaloja, ostereita ja muita meren antimia saalistaen. Colan äitin yritti epätoivoisesti hillitä poikansa kalastusintoa, ja lopulta kyllästyi. Hän kirosi Colan ja sanoi tälle: "Possa diventar pesce!" ("Tulkoon sinusta kala!"). Kirous tehosi. Cola muuttui puolittain kalaksi, ja kansa alkoi kutsua häntä Colapesceksi tai Pescecolaksi. Sisilian kuningas sai kuulla Colapescesta ja hänen kiinnostuksensa heräsi. Kuningas määräsi Colapescen etsimään merenpohjasta arvokkaita esineitä, joita hän sinne viskoi. Colapesce totteli ja nouti esineet tunnollisesti. Mutta kuningas ei tajunnut lopettaa leikkiään ajoissa, vaan meni liian pitkälle. Erään kerran Colapesce ei enää palannut, vaan katosi meren syvyyksiin.[1]

Italo Calvinon tarina Colapescesta pohjautuu palermolaiseen versioon.[2]

Muita versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksitanialainen trubaduuri Raimon Jordan, joka vaikutti suunnilleen vuosina 1178–1195, kertoi kalan tavoin elävästä Nichola de Barista. Englantilaiset Walter Map ja Gervase of Tilbury antoivat taruolennolle nimeksi Nicolaus. Gervasen versiossa Nicolaus on syntyään Apuliasta.[2]

Parmassa syntynyt Salimbene de Adam da Parma (1221–1288) kertoi messinalaisesta Nicolasta, joka nouti merenpohjasta kultaisen maljan, jonka kuningas oli sinne heittänyt. Salimbenen versiossa Nicolan äiti mainitaan ensi kerran.[2]

Eräässä muunnelmassa Colapesce saa sormuksia etsiessään selville, että Sisilia lepää kolmen pilarin varassa, joista yksi on romahtamaisillaan. Colapesce päättää jäädä kannattelemaan pilaria, ja siten estää Sisilian vajoamisen mereen. Ja siellä Colapesce on edelleen - mutta aina sadan vuoden välein hän nousee merenpinnalle katselemaan rakasta Sisiliaansa.[2]

Colapescen napolilainen versio poikkeaa sisilialaisesta, ja siinä on yhteyksiä myöhäispakanalliseen legendaan Neptunuksen pojista, jotka ovat yliluonnollisia kykyjä omaavia sukeltajia. Äitinsä kiroama Colapesce hakee suojaa kookkaiden kalojen vatsoista ja pääsee niistä ulos leikkaamalla vatsat auki.[2]

Catanialainen versio keskittyy Etnan tulivuoreen. Sisilian kuningas pyytää nuorukaista (Cola Pesce) ottamaan selville, mitä tulivuoren alle kätkeytyy. Colapesce saa selville, että Sisilian alla palaa liekki, josta Etna saa voimansa. Kuningas vaatii käsinkosketeltavaa todistetta, mutta nuorukainen tähdentää, että hän kuolisi moista hakiessaan. Colapesce sukeltaa puunpalanen mukanaan, ja ainoa joka lopulta nousee pinnalle on kärventynyt puunpala.

  1. a b COLA PESCE (html) Treccani.it. Istituto della Enciclopedia Italiana fondata da Giovanni Treccani S.p.A.. Viitattu 9.3.2021. (italiaksi)
  2. a b c d e f La leggenda di Colapesce (html) Italiani.it. Italiani.it SRL (Società a responsabilità limitata). Viitattu 9.3.2021. (italiaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Leggenda di Colapesce