Charles M. Schwab
| Charles M. Schwab | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. helmikuuta 1862 Williamsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat |
| Kuollut | 18. syyskuuta 1939 (77 vuotta) New York City, Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Charles Michael Schwab (18. helmikuuta 1862 Williamsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat – 18. syyskuuta 1939 New York City, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen varhaisessa terästeollisuudessa toiminut yritysjohtaja, joka toimi sekä Carnegie Steel Companyn että United States Steel Corporationin toimitusjohtajana ja johti myöhemmin Bethlehem Steel -yhtiötä yhdeksi maan suurimmista terästuottajista.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työläisperheessä varttunut Schwab kävi julkisia kouluja ja opiskeli St. Francis Collegessa Lorettossa, Pennsylvaniassa, jossa hän sai perustiedot insinööritieteistä. Vuodesta 1878 vuoteen 1880 hän oli päivittäistavarakaupan myyjänä Braddockissa, Pennsylvaniassa, ja sen jälkeen hän työskenteli Andrew Carnegien omistaman Edgar Thomsonin terästehtaan työläisenä. Hänen kykynsä toivat hänelle nopean ylennyksen, ja vuonna 1881 hänestä tuli pääinsinööri ja apulaisjohtaja. Kuusi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Homesteadin terästehtaan isännöitsijäksi. Vuonna 1889 Henry Clay Frickin suosituksesta hänet nimitettiin Edgar Thomsonin terästehtaan pääjohtajaksi, ja vuonna 1892, Carnegie Steel Companyn perustamisen jälkeen, hänet nimitettiin myös Homesteadin tehtaan pääjohtajaksi. Vuonna 1897 hänet valittiin Carnegie Steel Co:n toimitusjohtajaksi 35-vuotiaana. Joulukuussa 1900 Schwab esitti John Pierpont Morganille ajatuksen valtavan teräsyhtymän perustamisesta useista kilpailevista yrityksistä. Schwab laati luettelon yhdistettävistä yrityksistä, ehdotti rahoitusmenetelmää ja toimi sitten välittäjänä Morganin ja Carnegien välillä Carnegien liiketoiminnan myynnissä.[1][2]
Kun Carnegie Steel Co. sulautettiin vuonna 1901 U.S. Steel Corp:iin, Schwabista tuli Morganin vaatimuksesta sen ensimmäinen toimitusjohtaja. Hän erosi tehtävästään vuonna 1903. Sitten hän keskittyi laivanrakennukseen, ja muutamaa vuotta myöhemmin hän sai yhdessä muiden kapitalistien kanssa määräysvallan Bethlehem Steel Corporation -yhtiössä, joka omisti Bethlehem Steel Companyn ja useita muita rauta-, teräs- ja laivanrakennusalalla toimivia yhtiöitä. Hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja. Bethlehem erikoistui aluksi pilvenpiirtäjien teräspalkkien valmistukseen. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 ja ennen Yhdysvaltojen liittymistä siihen Schwabin yhtiöt toimittivat liittoutuneille tilauksia 400–500 miljoonan dollarin arvosta. Sukellusveneiden valmistus Englannille herätti kysymyksen puolueettomuudesta, mutta tämä ratkaistiin kuljettamalla osat Kanadaan, jossa ne koottiin. Yleisesti tiedettiin, että saksalaiset tahot yrittivät saada Bethlehemin tehtaat hallintaansa, jotta liittoutuneet eivät saisi ampumatarvikkeita. Raportti, jonka mukaan Schwabille tarjottiin sata miljoonaa dollaria hänen osuudestaan, julkaistiin laajalti. Amerikan liityttyä sotaan laivanrakentamisen vauhdittamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota, ja huhtikuussa 1918 Schwabista tuli presidentti Woodrow Wilsonin kiireellisestä pyynnöstä Emergency Fleet Corp:n laivanrakennuslautakunnan pääjohtaja. Hänen kykynsä herättää innostusta työläisten keskuudessa henkilökohtaisten kontaktien avulla alkoi välittömästi tuottaa tuloksia.[1][2]
Kun Compiègnen aselepo oli solmittu marraskuussa 1918 ja Schwab tunsi, että hänen palveluksiaan ei enää tarvittu, hän erosi joulukuussa 1918 Emergency Fleet Corp:sta ja palasi Bethlehem Steel Corp:n hallituksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin häntä syytettiin siitä, että hän oli virkakautensa aikana käyttänyt valtion varoja julkisiin tehtäviin liittymättömiin kuluihin, mutta virallinen tutkinta vapautti hänet syytteistä. American Iron and Steel Institute -järjestön puheenjohtajana vuosina 1927–1932 Schwab oli selvästi Yhdysvaltain terästeollisuuden ylin puolestapuhuja. 1930-luvun lama, epäonnistuneet sijoitukset ja ylellinen elämäntyyli johtivat Schwabin taloudellisiin vaikeuksiin. Hän vähensi menojaan jonkin verran, mutta kuollessaan sydäntautiin vuonna 1939 hän oli maksukyvytön ja kuluttanut suuren omaisuutensa. Hänen lahjoituskohteisiinsa kuuluivat Loretton katolinen kirkko sekä rakennukset ja lahjoitus St. Francis Collegelle, kirkko Braddockissa, koulu Weatherlyssä, Pennsylvaniassa, ja talo Staten Islandilla, New Yorkissa, New Yorkin Foundling Hospitalin lapsille.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Schwab, Charles M. The Encyclopaedia Britannica 12th Edition Vol 32. 1911. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Charles M. Schwab Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 18.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles M. Schwab Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
