Charles Finney
| Charles Grandison Finney | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. elokuuta 1792 Warren, Connecticut, Yhdysvallat |
| Kuollut | 16. elokuuta 1875 (82 vuotta) Oberlin, Ohio, Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Charles Grandison Finney (29. elokuuta 1792 Warren, Connecticut, Yhdysvallat – 16. elokuuta 1875 Oberlin, Ohio, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lakimies, Oberlin Collegen presidentti ja 1800-luvun alun toisen suuren herätyksen keskeinen hahmo. Finneytä on kutsuttu ensimmäiseksi ammattievankelistaksi tai markkinointia hyödyntäneen modernin herätyskristillisyyden isäksi.[1][2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finney muutti vuonna 1794 isänsä kanssa Oneidan piirikuntaan New Yorkiin ja ryhtyi noin 20-vuotiaana opettajaksi New Jerseyssä. Finney alkoi opiskella yksityisesti lakia Jeffersonin piirikunnassa, New Yorkissa vuonna 1818 ja siirtyi Benjamin Wrightin lakitoimistoon Adamsissa New Yorkissa. Lainopinnoissa esiintyneet viittaukset Mooseksen lakiin saivat hänet kiinnostumaan Raamatun tutkimisesta, ja vuonna 1821 hän tuli uskoon. Hän opiskeli teologiaa, sai luvan saarnata presbyteerikirkossa vuonna 1824 ja alkoi toimia evankelistana. Hän menestyi saarnaajana Uticassa, Troyssa, Philadelphiassa, Bostonissa ja New Yorkissa. Hänen toisella vierailullaan viimeksi mainittuun kaupunkiin vuonna 1832 Chatham Streetin teatteri ostettiin ja muutettiin hänen kirkokseen, ja New Yorkin Evangelist-lehti perustettiin herätysliikkeen äänenkannattajaksi. Hänen työnsä New Yorkissa johti seitsemän "vapaan presbyteerisen" kirkon perustamiseen. Finneystä tuli ristiriitainen hahmo presbyteerikirkossa, koska hän saarnasi synnin tekemisen olevan vapaavalintaista, mikä poikkesi presbyteerien kalvinistisesta käsityksestä. Hänen tyytymättömyytensä presbyteeriseen teologiaan ja kurinalaisuuteen sai hänen kannattajansa rakentamaan Finneylle saarnapaikaksi itsenäisen Broadway Tabernaclen vuonna 1834. Finney salli ja rohkaisi naisia puhumaan rukouskokouksissa sekä miesten että naisten ollessa läsnä. Eräät kirkonmiehet tuomitsivat tämän innovaation.[2][1][3]
Finney otti vuonna 1835 vastaan teologian professuurin Oberlin Collegessa, jonka hänen ystävänsä olivat juuri perustaneet, ja hoiti sitä kuolemaansa saakka. Oberlinissa hän auttoi Oberlin Evangelist -lehden ja myöhemmin Oberlin Quarterly -lehden perustamisessa. Hänestä tuli myös Oberlinin kongregaatiokirkon pastori vuonna 1837, mutta hän jatkoi välillä saarnaamista New Yorkissa ja muualla. Hän vietti kolme vuotta Englannissa vuosina 1849–1851 ja 1858–1860, mikä lisäsi hänen mainettaan saarnaajana, ja vuosina 1851–1866 hän toimi Oberlin Collegen presidenttinä. Oberlinistä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen korkeakoulu, johon otettiin sekä naisia että mustia. Finney keskittyi herätyksissään opilliseen saarnaamiseen eikä kiihkoiluun, ja hänen saarnansa olivat selkeitä, loogisia ja suoria. Hänen taustansa lakimiehenä mahdollisti sen, että hän pystyi perustelemaan argumenttinsa metodisesti. Hän oli abolitionisti, vapaamuurarien vastustaja ja täysraittiuden kannattaja. Hänen teoksistaan tärkeimpiä olivat Lectures on Revivals (1835) ja Lectures on Systematic Theology (1847).[2][1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Charles Grandison Finney Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 22.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles Grandison Finney Appletons' cyclopædia of American biography. 1887. Viitattu 22.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c People & Ideas: Charles Finney PBS. 2024. Viitattu 22.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Finney Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
