Bertil Schütt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bertil Schütt

Bertil Schütt (11. kesäkuuta 1909 Tukholma6. heinäkuuta 1983 Tukholma) oli absurdista huumoristaan tunnettu ruotsalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto vuonna 1952.

Tukholmassa varttuneen Bertil Schüttin venäjänjuutalainen äiti oli ompelija ja tupakkakauppias, joka myi myös lain kieltämiä kondomeja. Schütt on muistellut lapsuuttaan teoksessa En skuggboxares memoarer (1972) ja hänen veljensä Roland Schütt romaanissaan Kådisbellan (1989), josta Åke Sandgren ohjasi elokuvan Ritsakauppias (1993).

Bertil Schütt toimi aluksi turkiskauppiaana vuoteen 1937 asti ja tuli sitten tunnetuksi absurdin humoristista romaaneista ja näytelmistään, jotka eivät kuitenkaan saaneet kovin suurta suosiota. Schütt valitti itse syntyneensä väärään maahan, koska hänen temperamenttinsa ei sovi Ruotsiin.

Suomessa Schütt tuli tunnetuksi 1950-luvun puolestavälistä alkaen Helsingin pikkuteattereissa näytelmistään Tarzan (Lilla Teatern, 1955)[1], Kissa ja kannukset (Inomhuslek, 1952, suomeksi Teatteri Jurkka 1961 ja ruotsiksi Lilla Teatern) sekä rikosfarssistaan Naurumurhaaja (Skrattmördaren), joka sai maailmankantaesityksensä Teatteri Jurkassa tammikuussa 1963 Rolf Sandqvistin ohjaamana[2].

Ruotsin televisioteatterin tuottama Schüttin farssi Leski (Änkan, 1958) nähtiin Yle TV1 -kanavalla ruotsalaisena tv-näytelmänä elokuussa 1969[3][4]. Tv-näytelmä Nainen ja suruharso (Den beslöjade damen, 1977[5]) esitettiin Suomen televisiossa heinäkuussa 1977[6]. Helsingin Sanomien tv- ja teatterikriitikko Jukka Kajava ei oikein ymmärtänyt, mistä tässä avioliiton tasa-arvosta kertovassa farssissa oli kyse, vaikka kehuikin teosta melko hauskaksi ja huippunäyttelijöiden (Margaretha Krook ja Ernst-Hugo Järegård) suorituksia hyviksi[7]. Huhtikuussa 1984 esitettiin Schüttin tekstiin perustuva tv-elokuva En enää koskaan juo olutta (Jag ska aldrig mer dricka öl, 1984)[8]. Schütt on toisena käsikirjoittajana Erik Strandmarkin ohjaamassa ruotsalaisessa elokuvassa Sköna Susanna och gubbarna (1959).[9]

Schüttin kirjoittamia romaaneja ei ole suomennettu eikä hänen käsikirjoittamiaan elokuvia ole esitetty Suomen teattereissa.[10]

  1. Vivica Bandler Biografiasampo. Viitattu 6.5.2019.
  2. ”Naurumurhaajan” isä tuli maailmankantaesitykseen. Helsingin Sanomat, 10.1.1963, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Kuva ja kuvateksti tv-sivulla. Helsingin Sanomat, 20.8.1969, s. 33. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Änkan (1969) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  5. Den beslöjade damen (1977) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  6. Helsingin Sanomat, 7.7.1977, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  7. Kajava, Jukka: En oikein ymmärtänyt. Helsingin Sanomat, 9.7.1977, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  8. Tv-ohjelmatiedot. Helsingin Sanomat, 24.4.1984, s. 53. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  9. Sköna Susanna och gubbarna. Svenks filmdatabas
  10. Päätellen siitä, etteivät Fennica tai Elonet tunne Schüttiä lainkaan.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Bertil Schütt