Basset hound

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Basset hound
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 370[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö hitaasti ajava metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, jäljestys ja metsästys
Elinikä 9–12 vuotta
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat
#163
Ulkonäkö
Paino 25–35 kg
Säkäkorkeus 33–38 cm
Väritys useimmiten kolmivärinen musta-valkoinen-ruskea

Basset hound on bassettirotu. Muista basseteista poiketen houndin kotimaa on Englanti, tosin se on jalostettu ranskalaisista sukulaisistaan. Rotu on suosittu erikoisena seurakoirana monissa maissa.

Basset houndin säkäkorkeus on 33–38 cm. Se on matalaraajainen, ylimitoitetun vankkatekoinen, pitkärunkoinen ja löysänahkainen. Basset hound on melko suuri koira, jolla on lyhyet jalat. Koiran kuono on leveä. Korvat ovat todella pitkät, kapeat sekä ohuehkot. Häntä on tyvestä paksu ja nousee koiran liikkuessa pystyyn.

Rodun lerppuva nahka on jalostettu suojaamaan koiraa naarmuilta vaikeakulkuisessa maastossa. Karva on lyhyttä ja sileää. Basset hound on väriltään useimmiten kolmivärinen musta-valkoinen-ruskea. Myös kaksivärinen keltavalkoinen on tavallinen, mutta kaikki englantilaisten ajokoirien värit ovat hyväksyttäviä.

Amerikkalaiset metsästäjät ovat määritelleet kaksi erityyppistä basset houndia:[2]

  • klassinen tyyppi, vähemmän energinen
  • kevytrakenteinen tyyppi, hoikempi, pitkäraajaisempi, energinen

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmivärinen basset hound

Luonteeltaan basset hound on rauhallinen ja hyväntahtoinen. Koulutettavuus on heikko koiran vähäisen miellyttämishalun ja itsepäisyyden vuoksi, mutta basset on helposti lahjottavissa ruoalla. Metsästysviettiä rodulla on jäljellä. Basset hound on kuitenkin muita koiria ja ihmisiä kohtaan ystävällinen ja seurallinen.

Basset hound ei ole erityisen energinen rotu, mutta pitää ulkoilusta. Bassetin kanssa voi harrastaa esimerkiksi jäljestystä, jossa se pääsee käyttämään tarkkaa hajuaistiaan.

Rodun varhainen alkuperä on epäselvä. Erään teorian mukaan basset hound ja vihikoira polveutuisivat pyhän Hubertuksen koirista, joista lyhytjalkainen basset olisi ehkä syntynyt mutaation tuloksena[3]. Ranskassa on kuitenkin käytetty jo vuosisatojen ajan käyräraajaisia ajokoiria: sana bas merkitsee matalaa. Basset artésien normandeja kulkeutui myös Englantiin, jonne Sir John Everett Millais toi basset houndin nimeltä Model. Tästä alkoi rodun jalostus Englannissa, jossa koirakanta alkoi vähitellen kasvaa. Englannin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1880.

David Hancockin mukaan basset houndia on historiansa saatossa elvytetty harrierin perimän avulla. Lisäksi Millais itse käytti jalostuksessa myös vihikoiraa ja beaglea. Ensimmäinen maailmansota vaikutti kantaan negatiivisesti, ja rotu lähes tulkoon katosi Englannista. 1930-luvulla eversti Morrison aloitti jalostuksen basset artésien normandin avulla, ja käytti lisäksi basset griffon vendéeniä, beaglea ja harrieria.[2]

Metsästäjä saattoi seurata hitaasti liikkuvaa bassetia jalkaisin. Rotua käytettiin lähinnä pienriistan metsästyksessä.

Viimeaikoina on jalostettu ns. English Basset -linjaa tai tyyppiä, johon on käytetty harrieria, beaglea, somersetinharrieria ja petit basset griffon vendéeniä.[2]

Termino hound kehittyi Englannissa 1800-luvun lopulla. Sillä oli kuperampi pää, kyömymäisempi kuono ja hieman pidemmät raajat kuin tavallisella basset houndilla. Se kuoli sittemmin sukupuuttoon.[4]

Pentuvaiheessa koiran luusto voi vaurioitua helposti, joten koiran rajua käsittelyä ja hyppimistä tai portaissa kulkemista on syytä välttää. Basset hound on varsin pitkälle jalostettu rotu, mutta ulkonäköönsä nähden suhteellisen terve. Basseteille tyypillisiä sairauksia ovat muun muassa iho-ongelmat, kyynärluun kasvuvika, vatsalaukunlaajentuma ja -kiertymä sekä silmäsairaudet. Silmäluomet ovat melko herkät tulehduksille. Myös ylipaino voi pitkäselkäisellä koiralla aiheuttaa ongelmia. Pitkäkorvaisena rotuna basset houndilla esiintyy myös korvatulehduksia, joten korvia on syytä tarkkailla säännöllisesti. Rotu ei kuitenkaan ole erityisen altis korvatulehduksille.

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 21.10.2017)
  2. a b c Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 41, 74-75. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
  3. Origin of the Basset Hound Basset Hound Club of America. Arkistoitu 20.8.2007. Viitattu 17.8.2007. (englanniksi)
  4. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 710. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.