Aleksandr Aljabjev
Aleksandr Aleksandrovitš Aljabjev (ven. Алекса́ндр Алекса́ндрович Аля́бьев; 15. elokuuta 1787 Tobolsk – 6. maaliskuuta 1851 Moskova) oli venäläinen säveltäjä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aljabjevin isä oli varakuvernööri, joka toimi paikallisen teatterin ja orkesterin suojelijana. Tuleva säveltäjä sai opetusta jo kotonaan. Vuonna 1796 perhe muutti Pietariin, jossa Aljabjev 14-vuotiaana liittyi kaivosteollisuuden palvelukseen ja samalla opiskeli musiikkia I. G. Millerin johdolla. Vuodesta 1804 hän asui Moskovassa. Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin vuonna 1810.[2] Vuodelta 1815 on jousikvartetto E-duurissa.[1]
Vuonna 1812 Aljabjev liittyi vapaaehtoisena husaarirykmenttiin. Hän sai useita tunnustuksia toiminnastaan tuon vuoden sodassa. Hän päätti sodan kapteenin arvossa ja vetäytyi vuonna 1823 everstiluutnantin arvossa. Vuodesta 1823 hän asui jälleen Moskovassa, jonka teatterielämään osallistui aktiivisesti. Hän sävelsi muun muassa Aleksei Verstovskin ja F. E. Scholzin kanssa prologin Bolšoi-teatterin avajaisiin. Hän oli dekabristien ystävä.[2]
Vuonna 1825 Aljabjev pidätettiin epäiltynä murhasta ja vaikka syytöksiä ei todistettu, hänet lähetettiin Siperiaan ja vuonna 1828 takaisin Tobolskiin. Siellä hän johti orkesteri- ja kuorokonsertteja sekä työskenteli pianistina. Aljabjev oli kiinnostunut eri kansojen musiikista. Hän asui vuosina 1832–1833 Kaukasuksella ja vuosina 1833–1834 Orenburgissa, sitten Moskovan kuvernementissa. Hän kirjoitti ylös Kaukasuksen, baškiirien, kirgiisien, turkmeenien ja tataarien kansanlauluja.[2] Vuonna 1834 hän julkaisi kirjan ukrainalaisista kansanmelodioista.[1]
Vuonna 1843 Aljabjev sai luvan asua taas Moskovassa, vaikkakin poliisin valvonnassa. Hän kirjoitti musiikkia draamatuotantoihin. Erityisen merkittäviä ovat kuitenkin laulut, joita Aljabjev sävelsi muiden muassa Anton Delvigin, Aleksandr Puškinin, Vasili Žukovskin, Nikolai Jazykovin, Ivan Kozlovin, Nikolai Ogarjovin ja Pierre-Jean de Bérangerin runoihin. Laulujen joukossa on esimerkiksi rakkausmonologeja. Venäläisessä romanssissa Aljabjev teki uudistuksia kehittämällä laulumelodian mahtipontisuutta, lisäämällä harmonian ja tekstuurin ilmaisullista arvoa sekä tekemällä piano-osuudesta itsenäisen. Maanlaajuista suosiota sai laulu "Satakieli" ("Solovei", 1826), jonka sanat olivat Delvigin. Säveltäjän tuotantoon kuuluu myös muun muassa kuusi oopperaa, baletti, 20 musiikkikomediaa, sinfonista musiikkia ja kamarimusiikkia. Teatterimusiikissa 1820-luvulta 1840-luvun alkuun Aljabjev käsitteli maailmankirjallisuuden, kuten William Shakespearen ja Puškinin aiheita. Aljabjev haudattiin Simonovskin luostariin Moskovassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alexander Alyabyev AllMusic
- ↑ a b c d BIRTHDAY ANNIVERSARY OF ALEXANDER A. ALYABYEV, FAMOUS RUSSIAN COMPOSER (Arkistoitu – Internet Archive) Presidential Library
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
